sunnuntai 1. syyskuuta 2019

P. E. SVINHUFVUD OLI SUOMEN LAILLISUUSTAISTELUN SANKARI

Pehr Evind Svinhufvud (1861 - 1944) oli Suomen tasavallan kolmas presidentti 1931 - 1937. Koulutukseltaan Svinhufvud oli filosofian maisteri, molempien oikeuksien kandidaatti ja varatuomari. Svinhufvud oli oppinut, mutta kansanomainen käytännön lakimies, joka oli luonteeltaan rohkea, peräänantamaton ja valmis henkilökohtaisiin uhrauksiin.

P. E. Svinhufvudin patsas Eduskuntatalon edessä. Kuva: Markku Leino 12.8.2019.

Ennen presidentiksi tuloaan Svinhufvud oli toiminut muun muassa hovioikeuden virkamiehenä, asianajajana, kihlakunnantuomarina, oikeuskanslerina, kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, pääministerinä ja Suomen valtionhoitajana.

Ensimmäinen sortokausi Suomessa alkoi Venäjän keisarin aloitettua 1899 Suomen venäläistämisen muun muassa lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla. Tällöin Svinhufvud joutui ottamaan kantaa siihen, tuliko tuomarien noudattaa mielestään laittomassa järjestyksessä syntyneitä lakeja. Turun hovioikeuden tuomarien kieltäydyttyä Svinhufvud ja 15 muuta hovioikeuden virkamiestä erotettiin 1903.

Tultuaan valituksi Lappeen tuomiokunnan tuomariksi Svinhufvud muutti perheineen 1908 Luumäelle Kotkaniemeen. Koska Svinhufvud niin sanotun toisen sortokauden aikana kieltäytyi tunnustamasta Venäjän kansalaista Suomen prokuraattoriksi, hänet maaliskuussa 1914 erotettiin tuomarinvirasta ja hänen kieltäydyttyä eroamasta, vangittiin ja karkotettiin Siperiaan.

Svinhufvudin paluu Suomeen tuli mahdolliseksi Venäjän helmikuun vallankumouksen seurauksena maaliskuussa 1917. Viipurin ja Helsingin asemilla maanpaosta palaavaa Svinhufvudia juhlittiin kansallissankarina. Tultuaan valituksi senaatin puheenjohtajaksi Svinhufvud antoi eduskunnalle Suomen itsenäisyysjulistuksen, minkä eduskunta hyväksyi 6.12.1917.

Tultuaan sisällissodan jälkeen 27.5.1918 Suomen valtionhoitajaksi Svinhufvud armahti kommunismin vastaisuudestaan huolimatta syksyllä 1918 yli 30.000 vankileirillä ollutta punavankia ja muidenkin tuomioita lievennettiin.

Oikeistoradikalismin voimistuessa Svinhufvud kutsuttiin 1930 pääministeriksi ja valittiin 1931 tasavallan presidentiksi. Toisen sisällissodan vaaran ollessa lähellä Svinhufvud määritteli linjakseen toisaalta toimimisen kommunismin muodostamaa uhkaa vastaan ja toisaalta oikeusjärjestyksen ja yhteiskuntarauhan säilyttämisen.

Presidenttinä Svinhufvud taltutti helmikuussa 1932 pitämällään radiopuheella oikeistoradikaalin Mäntsälän kapinan, minkä jälkeen hallitus lakkautti Lapuan liikkeen. Svinhufvud säilytti kansanvallan ja oikeusvaltion sekä vakiinnutti Suomen presidenttivaltaisen parlamentarismin aikana, jolloin suuri osa Euroopan valtioita vajosi diktatuureiksi.