keskiviikko 7. elokuuta 2019

K. J. STÅHLBERG VASTUSTI VÄKIVALTAA OIKEUDEN KEINOIN

Kaarlo Juho Ståhlberg (1865 - 1952) oli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti 1919 - 1925. Koulutukseltaan Ståhlberg oli filosofian kandidaatti ja lakimies, molempien oikeuksien tohtori. Ståhlberg oli aikansa huomattavin lainoppinut ja julkisen oikeuden tuntija Suomessa.

K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo Haapajärvellä. Kuva: Markku Leino 30.7.2019.

Ennen presidentiksi tuloaan Ståhlberg oli toiminut muun muassa senaatin virkamiehenä, valtiopäiväedustajana, senaattorina, hallinto-oikeuden professorina, kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä. Tasavallan kannattajana ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Ståhlberg oli vaikuttanut ratkaisevasti 17.7.1919 vahvistetun itsenäisen Suomen perustuslain, hallitusmuodon sisältöön.

Vaikka Ståhlberg oli aluksi presidenttiehdokkuuttaan vastaan, niin kesäkuun 1919 lopulla hän ilmoitti, että ei suostunut varsinaisesti ehdokkaaksi, mutta ei myöskään katsonut olevansa oikeutettu kieltäytymään mahdollisesta valinnasta, varsinkin kun huhujen mukaan oikeistoaktivistien piirissä suunniteltiin sotaprovokaatiota tai kaappausta.

Ståhlberg valittiin 25.7.1919 toimitetussa vaalissa Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Seuraavana päivänä Ståhlberg antoi eduskunnassa juhlallisen vakuutuksensa, minkä aluksi hän totesi: "Suomen kansaneduskunnan perustuslain mukaan tekemää päätöstä on minun noudatettava. Minun on ryhdyttävä Suomen tasavallan presidentin vastuunalaiseen toimeen."

Presidenttinä Ståhlberg joutui toimimaan hyvin epävakaissa oloissa. Hän ei häikäillyt turvautua valtionpäämiehen itsenäiseen asemaan parlamentarismin ja vallanjakojärjestelmän häiriötilanteissa. Vielä presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg joutui henkilökohtaisesti vihan kohteeksi, kun lapuanliikkeen kannattajat yrittivät lokakuussa 1930 kuljettaa hänet vaimoineen vastoin tahtoaan Neuvostoliittoon.

K. J. Ståhlbergin presidenttikautta leimasivat vihapuhe ja väkivalta, mikä kärjistyi sisäministeri Heikki Ritavuoren poliittiseen murhaan 1922. Ståhlberg toimi presidentinvirassaan kaikin laillisin ja oikeudellisin keinoin maan valtiolliseksi ja yhteiskunnalliseksi eheyttämiseksi. Siitä huolimatta hän oli lähes koko elämänsä kiistelty ja ristiriitainen poliitikko. Kuollessaan 1952 Ståhlberg oli kuitenkin koko kansakunnan yksimielisesti kunnioittama valtiomies.

K. J. Ståhlbergin patsas Eduskuntatalon edessä. Kuva: Markku Leino 12.8.2019.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

KYÖSTI KALLIO ALLEKIRJOITTI VALTAKIRJAN RAUHAAN

Kyösti Kallio (1873 - 1940) valittiin ensimmäisen kerran edustajaksi valtiopäiville 1904. Sen jälkeen hän toimi eduskunnan puhemiehenä 15 kertaa ja ministerinä yhdeksän kertaa, mistä pääministerinä neljä kertaa. Kallio oli Suomen tasavallan neljäs presidentti 1937 - 1940.

Kyösti Kallion hautamuistomerkki Nivalassa. Kuva: Markku Leino 30.7.2019.

Kyösti Kallio kannatti eduskuntauudistusta, millä Suomi sai 1906 yleisen äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa. Kallio puolusti naisten äänioikeutta ja vastusti varattomuudesta johtuvaa äänivallan rajoitusta. Kallion uran keskeisin toiminta-ajatus oli itsenäisyyden vahvistaminen eheyttämällä yhteiskuntaa taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kautta.

Vaikka Kyösti Kallio oli tuominnut jyrkästi punaisten väkivaltaisuudet, hän vaati heti vuoden 1918 sodan päätyttyä kostotoimista pidättymistä. Kallio vaati ensimmäisenä tunnettuna valkoisena poliitikkona 5.5.1918, että tulisi rakentaa Suomea, missä ei ole punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia. Kallio otti sosiaalidemokraatit hallitukseen, mikä aloitti ns. punamultayhteistyön ja mahdollisti talvisodan yhteishengen.

Kyösti Kallio vaikutti maatalousministerinä ratkaisevasti 15.10.1918 säädettyyn ns. torpparilakiin, millä torpparit saivat lunastaa torppansa itselleen ja vuoden 1922 asutuslakiin (Lex Kallio), millä maata omistamattomat saattoivat hankkia itselleen maata. Molemmat lait vaikuttivat suuresti kansakunnan yhtenäistymiseen ja puolustustahtoon talvi- ja jatkosodassa.

Allekirjoittaessaan 12.3.1940 valtakirjan, mikä antoi Moskovan rauhanneuvottelijoille valtuudet hyväksyä talvisodan ankarat rauhanehdot, Kallion kerrotaan sanoneen: "Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi." Puolen vuoden kuluttua käsi halvaantui.

Talvisodan aikana 30.11.1939 - 13.3.1940 presidentti Kyösti Kallio oli kansan rohkaisija ja moraalinen selkäranka. Talvisodan kovat koettelemukset mursivat kuitenkin Kallion terveyden ja hän joutui 27.11.1940 terveydentilaansa vedoten pyytämään eroa presidentin virasta.

Sankarihautojen muistomerkki Nivalassa. Kuva: Markku Leino 30.7.2019.

Ollessaan 19.12.1940 lähdössä presidentinlinnasta kotiinsa Nivalaan Kallio menehtyi Helsingin rautatieasemalla kunniakomppanian edessä porilaisten marssin soidessa äkilliseen sydänkohtaukseen. Voidaankin sanoa, että presidentti Kyösti Kallio oli talvisodan korkea-arvoisin sankarivainaja.