torstai 2. heinäkuuta 2020

SUOMEN KANSAINVÄLISESTI MERKITTÄVIN TAITEILIJA

Suomen kansainvälisesti merkittävin taiteilija Albert Edelfelt syntyi vuonna 1854 Porvoossa ja kuoli vuonna 1905 Porvoon Haikossa vain 51-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Vartuttuaan Albert Edelfelt lähti opiskelemaan maalaustaidetta ulkomaille Antwerpeniin ja Pariisiin, joka oli siihen aikaan taiteen uusien suuntausten keskus. Suomessa hänen toivottiin kuvittavan J. L. Runebergin runoillaan luomaa historian sankariaikaa.

Albert Edelfeltistä Haikossa 1904 ulkona maalaamassa
Porilaisten marssi
Albert Edelfelt asui vuoteen 1891 asti pääasiassa Pariisissa ja vähän aikaa Pietarissa. Suomessa hän maalasi kesäisin Porvoon Haikkoon vuonna 1883 rakennuttamassaan ateljeemökissä. Edelfelt aloitti historiamaalauksilla, kuvasi sitten Pariisin kaupunkielämää ja naisia sekä teki muotokuvia. Haikossa hän maalasi suomalaista luontoa ja tavallisen kansan elämää.

Edelfeltin elämäkerrassa on luetteloitu yli 1.100 maalausta ja luonnospiirustusta. Hän sai tilauksia niin Ranskan valtiolta kuin Pietarin keisarillisesta hovista. Hän oli ensimmäinen suomalainen taiteilija, josta tuli kansainvälisesti tunnettu ja jonka teoksia ostettiin museoihin ja merkittäviin taidekokoelmiin.

Kuningatar Blanka

Leikkiviä poikia rannalla
Hyvillä suhteillaan Venäjän hoviin Edelfelt onnistui vuonna 1900 saamaan autonomiselle Suomelle ja suomalaiselle taiteelle erillään Venäjän taiteesta oman paviljongin Pariisin maailmannäyttelyyn. Hän osoitti maailmalle, että Suomella on omaleimainen kansanperinne ja kulttuuri. Diplomatiallaan hän avasi aktiivisesti tietä muille suomalaistaiteilijoille ja nuoremmille sukupolville.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

SUOMEN SUURIN LIPPU JA SUURIN RAKENNUSTYÖMAA

Suomen kaikkien aikojen suurin rakennustyömaa oli Salpalinja. Se on Suomen itärajan läheisyyteen Suomenlahdelta Lappiin vuosina 1940 - 1941 ja 1944 rakennettu 1.200 kilometriä pitkä puolustusasema, mitä oli tekemässä enimmillään 35.000 siviilityömiestä.

Kallioon louhittuja linnoitteita ja betonikorsuja oli 728. Panssariestettä oli yli 200 kilometriä, missä oli 350.000 kappaletta keskimäärin 3.000 kiloa painavia kiviä. Nämä ovat säilyneet hyvin toisin kuin maahan kaivetut puiset taisteluhaudat ja piikkilankaesteet.

Suomi onnistui kuitenkin pääsemään Neuvostoliiton kanssa rauhaan ilman, että sota olisi ulottunut Salpalinjalle saakka. Salpalinjalla oli kuitenkin välillinen merkitys rauhaan pääsemisessä, koska se vähensi Neuvostoliiton halua lähteä koko maan miehittämisyritykseen.


Panssariestettä Virolahdella. Kuva: Markku Leino 25.6.2020

Suomen suurlippu Haminassa. Kuva: Markku Leino 25.6.2020
Parikymmentä kilometriä Salpalinjan länsipuolella olevassa Haminassa pystytettiin lokakuussa 2018 Suomen suurin lipputanko. Se on 100 metriä korkea. Salossa liehuva lippu on koripallokentän kokoinen ja painaa 55 kiloa.

Suuri siniristilippu on nähtävyys, joka korostaa Suomen kansa erityisyyttä, mutta topeliaanisessa hengessä arvostaen erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Lipputangon juurella olevassa taulussa on lainaus Sakari Topeliuksen vuonna 1875 koululaisille julkaisemasta Maamme kirjasta:

"Tässä maassa asuu kansaa erilaisista sukuperinteistä ja eri kielistä ja he kantavat suonissaan erilaisten kansakuntien verta. Mutta se on sanottu, että he kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena - kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi - ovat yksi kansa."

torstai 4. kesäkuuta 2020

LUKKARIN KOULUSTA KULTARANTAAN

Aleksis Kiven seitsemän orpoa 18 - 25 vuotiasta veljestä opetteli aakkosia 1860-luvulla lukkarin eli kirkon kanttorin koulussa. Siihen aikaan kirkon järjestämä koulutus oli tavallisten ihmisten ainoa mahdollisuus oppia lukemaan omalla äidinkielellään.

Vuonna 1866 annetun kansakouluasetuksen jälkeen alettiin perustamaan suomenkielisiä kansakouluja. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuslain mukaan kansakoulun oppimäärä tuli pakolliseksi kaikille lapsille. Tasa-arvoa tavoitteleva peruskoulu korvasi kansakoulut 1970-luvulla.

Siiri Soinisen 12v. Rauhanjuliste.

Vuodesta 2013 alkaen kaikilla suomalaisilla on ollut mahdollisuus käydä keväisin television välityksellä presidentti Sauli Niinistön isännöimää "Kultaranta-koulua". Tänä keväänä Kultaranta-keskustelut järjestettiin sunnuntaina 24.5.2020 kaksituntisena TV-ohjelmana, mihin kansalaiset voivat osallistua netin keskustelupalstalla tai lähettää kysymyksiä. Keskustelijoina oli naisia ja miehiä, monien alojen asiantuntijoita ja eri puolueita ikähaarukan ollessa lukiolaisesta 88-vuotiaaseen.

Yleinen kansalaisten sivistäminen lisää yhteistä ymmärrystämme vähentäen kahtiajakoja, rauhattomuutta ja vihaa. Sivistyneet ihmiset eivät usko sosiaalisen median valheisiin eivätkä propagandaan, niin kuin meitä epätasa-arvoisemman koulujärjestelmän maissa.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

RAUHANKONEEN LUOJA ON POISSA

Professori, tekoälytutkija Timo Honkela on kuollut 9.5.2020 parantumattomaan aivosyöpään 57-vuotiaana. Itse asiassa kuultuna-ohjelman uusinnassa 16.5 Honkela kertoi, että ilman sairautta hänen kirjansa "Rauhankone" olisi jäänyt kirjoittamatta.



Tapasin Timo Honkelan Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2017. Honkela kertoi, että ajatus rauhankoneesta tuli hänen päähänsä tammikuussa 2017 niin kuin puusta päähän pudonnut omena. Aihe kiinnosti minua, koska Lions Club Lempäälän kevätkokouksessa 14.5.2016 yllätyin itse samalla tavalla, kun lion Markku Nieminen esitti klubin tärkeimmäksi uudeksi palveluideaksi rauhaa.

Lions Club Lempäälän rauhanvisio toukokuussa 2016 oli ajankohtaisuudessaan profeetallinen, koska sen jälkeen rauhattomuus on globaalisti lisääntynyt. Kesäkuussa 2016 Britanniassa äänestettiin prosentein 51,89 - 48,11 EU:sta eroamisen puolesta. Marraskuussa 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalit taas ratkesivat vaalimatematiikasta johtuen vähemmän ääniä saaneen ehdokkaan hyväksi.

Professori Timo Honkelalla oli yli 30 vuoden kokemus tekoälytutkimuksesta. Tekoälyn kestävä hyödyntäminen vaatii paljon viisautta, yksin älykkyys ei riitä. Honkelalla oli hätkähdyttäviä näkemyksiä siitä, miten tietotekniikan ala voi muuttua ja kehittyä. Rauhankone voi muodostua lukemattomista eri puolilla maailmaa toisiinsa yhteydessä olevista kännyköistä ja tietokoneista.

Rauhankone-projektin tavoitteena on hahmotella, kuinka pystymme tekoälyn avulla tekemään parempia ja rationaalisempia päätöksiä, jotka parhaimmillaan voisivat johtaa rauhallisempaan maailmanjärjestykseen. Tekoälyssä on jotakin, mitä ihminen ei pysty koskaan saavuttamaan: täysin objektiivinen tarkastelutapa maailmaan vapaana kaikista ennakkoluuloista, harhoista, ahneudesta ja itsekkyydestä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

RAUHA 27.4.1945


Tänään Kaatuneitten muistopäivänä 17.5 on hyvä syy muistaa, että Lapin sota päättyi 75 vuotta sitten 27.4.1945, kun viimeiset saksalaiset olivat poistuneet Suomen käsivarren Lapista. Siitä saakka Suomi on ollut rauhan tilassa.

Kenttäpostia-lehden 2/2020 mukaan Lions Club Keuruun kaksi leijonaveljeä suunnitteli Lapin sodan päättymisen muistoksi kaksi vuotta sitten pöytäviirin. Sen pohja on lumen valkoinen, mitä reunustaa Suomen lipun sininen.

Lappia kuvaavat poronsarvet ja sotaa Suomen ja Saksan armeijoiden sotilaiden saman mallinen kypärä. Lapin sodan suomalaiset sotilaat olivat suurimmaksi osaksi parikymppisiä varusmiehiä, mitä kuvaa suomalainen miehistökokardi. Koska sota kosketti koko valtakuntaa, niin viirin yläosassa on vielä Suomen vaakuna.

Suomalaissotilaat nostavat lipun kolmen valtakunnan rajapyykille sodan päätyttyä 27.4.1945

Lapin sodan standaari

Lions-tunnus kuuluu: Me palvelemme. tämä kohdistuu niin menneisiin kuin tuleviin sukupolviin. Viirin vihkiäispuheessa Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2018 esitettiin vakava toive, että Suomessa ei enää tämän jälkeen tarvitsisi suunnitella muistoviirejä uusille sodille.




keskiviikko 6. toukokuuta 2020

MIKSI MINÄ OLEN NIIN HIDAS?

Olen silloin tällöin ihmetellyt, miksi toiset ihmiset ovat niin nopeita. Heillä tuntuu olevan valmis vastaus kaikkiin sellaisiinkin kysymyksiin, mitä itse vasta mielessäni ihmettelen.

Olen ajatellut sen liittyvän siihen, mistä joku viisas on sanonut jotenkin näin: On kahdenlaisia ihmisiä - niitä, joiden mielestä mikään ei ole ihme ja niitä, joiden mielestä kaikki on ihmettä.

Sen vuoksi ilahduin löydettyäni yhdysvaltalaisen psykologin ja tutkijan Daniel Kahnemanin vuonna 2011 ilmestyneen teoksen "Ajattelu, nopeasti ja hitaasti".

Daniel Kahneman vuonna 2004.
Daniel Kahneman, joka on syntynyt vuonna 1934, on merkittävimpiä elossa olevia kokeellisia psykologeja. Hän on tutkinut päätöksentekoa epävarmuuden vallitessa. Vuonna 2002 hän on saanut taloustieteen Nobelin palkinnon käyttäytymistaloustieteen syntyyn johtavasta työstään.

Teoksessaan Kahneman selittää, että ajatteluamme ohjaa kaksi järjestelmää. Ensimmäinen on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen. Se on automaattinen, rutiininomainen ja perustuu nyrkkisääntöihin. Toinen järjestelmä on hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi. Se edellyttää enemmän ponnistelua.





Nopea ajattelu on tehokasta, mutta välillä myös puutteellista ja vinoutunutta. Kahnemanin mukaan intuitiiviset vaikutelmat ohjaavat laajasti ajatteluamme ja käyttäytymistämme. Monimutkaisissa tilanteissa hitaudella on kuitenkin tärkeä päätösten laatua parantava merkitys.

KORONA


Maaliskuun 13. päivä, kun talvisodan päättymisestä oli kulunut 80 vuotta, Suomessa astui voimaan valmiuslaki koronaviruksen takia. Suomen hallinto ja kansalaiset ryhtyivät ponnistelemaan koronan aiheuttamia sairauksia ja kuolemia vastaan valmiuslain velvollisuuksilla.
Pandemia leviää helpoimmin siellä, missä on paljon ihmisiä pienellä alueella. Yritä olla sairastumatta, kun 300 asukasta käyttää samaa hissiä ja kaupungilla pidät vähintään koronakepin etäisyyden lähimmäiseen. Myös muissa kriiseissä kaupungit ovat haavoittuvaisia. Muistamme varmaan Suomen kaupunkien pommitukset.
Pandemian myötä etätyötä tekee noin miljoona suomalaista kotonaan. Koti on maalla tai köhäkolmosen sisällä. Maalla asutaan väljässä omakotitalossa, minkä hinnalla et saa Helsingistä kuin eteisen. Maakunnassa voit eristäytyä turvallisesti puutarhahommiin, kalaan tai vaikkapa metsätöihin. Hyötyliikuntaa, mikä pitää pään kunnossa. Kaupungeissa puuhaamiseen on lehdissä ja mediassa annettu aikuisille ihmisille ohjeita, miten pitää kunnostaan huolta. Nyt, kun on huomattu miten monet työt sujuvat etänä toivoisi, että pandemian jälkeen käytäntö jatkuisi. Isojen kaupunkien väkiluvut laskisivat ihmisten muutettua maalle tekemään tietotyötä. Heidän mukanaan maalle lähtisi myös palveluelinkeinoa ja näin maalaiskunnat elinvoimaistuisivat, koulut ja kaupat ja muut palvelut pysyisivät. Maaseudun kiinteistöjen arvot säilyisivät ja kehäkolmosen sisälle maksettavat huikeat asumistuet pienenisivät.
Valmiuslain myötä ulkomaan matkailu on kielletty. Suuri metsäyhtiö kielsi kaiken liikematkailun heti, kun Kiinassa havaittiin korona. Ilmasto on kiittänyt. Voisimmeko jatkossakin pitää etäkokouksia ja tehdä huvimatkoja ulkomaille vain mielikuvissamme.
Yhteisellä hiekkalaatikolla olemme niin pandemian kuin työvoimankin suhteen. Hyvinvointivaltioissa osa käsivaraisista töistä, missä on valtioiden TES:n mukaiset palkat, jäävät tekemättä ilman kausityöläisiä. Kausityöläisten kotimaissa rahalla saa paljon enemmän kuin Suomessa. Kyseessä on siis rahan vaihtosuhteesta. Esimerkiksi yksi työvuosi urjalalaisella karjatilalla ja kotimaassa sillä rahalla sai talon. 1970-luvulle asti suomalaiset lapset ja nuoret hakivat opiskelumotivaationsa esim. harventamalla sokerijuurikasta tai poimimalla mansikkaa. Viime vuonna ei 150 työntekijän mansikkatilalla ollut yhtään suomalaista poimijaa. Rajojen ollessa kiinni Suomeen tarvitaan 16.000 kausityöntekijää. Osan tulisi olla jo huhtikuussa vaativissa töissä, mihin ei yhden kasvukauden aikana ole mahdollista kouluttaa. Kesän aikana olisi myös tehtäviä, missä ammattitaito ei ole niin tärkeä. Mutta fyysistä kuntoa, sitkeyttä ja motivaatiota kyllä tarvitaan. Löytyykö Suomesta työttömien ja lomautettujen joukosta reilut 10.000 tekijää? Suomen omavaraisuus on siis kyseessä monilla puutarha- ja marjatuotteilla. 
Koulut ovat olleet suljettuina. Oppilaille on annettu opetusta etänä. Osa opiskelijoista on hyötynyt itsekuria vaativasta opetusmuodosta. Osaa koululaisista ei ole tavoitettu. Peruskoulun suorittaneista joka viides ei ymmärrä lukemaansa. Haasteellisen kevään jäljiltä tulee miettiä voiko kaikkia päästää seuraavalle luokalle vai pitäisikö kerrata. Kyse on suuresta muutoksesta jopa tabusta. Onko kuitenkin parempi saada jatko-opintokelpoisuus kuin luikahtaa aidan alitse. Oppivelvollisuuden (ei oppioikeuden) jatkaminen kahdella vuodella voi tässä vaiheessa unohtaa. Annetaan nuo resurssit peruskoululle siten, että kaikki oppilaat saisivat edellytyksiensä mukaista opetusta.
80 vuotta sitten asutimme puoli miljoonaa evakkoa ja lähdimme rakentamaan sodan jälkeistä Suomea. Kyllä me koronastakin ja sen jälkeisestä ajasta yhdessä selviämme!