lauantai 15. helmikuuta 2020

SUOMALAINEN OIKEUSVALTIO ON UHATTUNA

Oikeusvaltio on valtio, jota hallitaan lakien mukaan ja jossa kansalaiset ovat suojassa viranomaisten mielivallalta. Suomessa tämä perustuu Suomen perustuslakiin, mikä on ensisijainen muihin lakeihin verrattuna ja niiden yläpuolella. Vaikka Suomen perustuslaki nykyisessä muodossaan tuli voimaan jo vuonna 2000, sitä ei vieläkään riittävästi ymmärretä.

Suomalainen oikeusvaltio kesti niin itsenäisyyden alun väkivallan, 1930-luvun poliittisen liikehdinnän kuin sodan ja sodanjälkeisten vuosien painostuksen. Perustuslain korkea arvostus juurtui meillä Venäjän vallan lopun itsenäisyystaisteluissa.

Viime aikoina on kysytty, voisiko suomalainen oikeusvaltio joutua agressiivisen poliittisen liikkeen kaappaamaksi samaan tapaan kuin Unkarissa tai Puolassa? Demokratioissa perustuslain tehtävä on rajoittaa lainsäätäjän päätösvaltaa niin, että tämä ei voi pelkän enemmistövallan perusteella säätää mitä tahansa.

Perustuslain kaltaiset asiakirjat pitäisi laatia huonojen aikojen varalta. Oikeusvaltion todellinen voima testataan kriisien keskellä, kun ääriliikkeet nousevat sitä horjuttamaan.




Korkeimpien oikeuksien jäsenten määrän ja eroamisiän kirjaamista perustuslakiin kannattaisi harkita. Myös asianajajalaitoksen riippumattomuuden sisällyttäminen perustuslakiin lisäisi turvaa mahdollisia tulevia poliittisia myrskyjä vastaan.

Arkisessa työsään asianajaja vaikuttaa oikeuden toteutumiseen - niin suurissa kuin pienissäkin asioissa. Asianajajalla pitää olla rohkeutta haastaa auktoriteetteja ja kyseenalaistaa totuuksina pidettyjä asioita. Asianajaja puolustaa perus- ja ihmisoikeuksia. Asianajaja turvaa oikeusvaltion.

lauantai 1. helmikuuta 2020

ELÄMÄ VOI OLLA IHANAA

Mikä on elämän tarkoitus? Mitä minun pitäisi elämässä tehdä? Mistä löytyy mielenrauha? Tällaiset kysymykset ovat askarruttaneet ihmisiä ikimuistoisista ajoista asti. Jokainen sukupolvi tarvitsee uuden vastauksen, koska se, mitä tiedämme ja mitä emme tiedä, muuttuu koko ajan.

Noora Vepsäläinen, Iisalmen Sourunsalon koulu.
Aamulehden toimittaja Minna Ala-Heikkilä (49 v.) kertoi kolumnissaan (AL 23.1.2020), että kun hän 14-vuotiaana oli nähnyt erään 23-vuotiaan miehen kävelevän perjantai-iltana kaupungin keskustassa teinien joukossa, hän oli ajatellut, että mitä tuo vanha mies täällä tekee. Parikymppisenä mikään maailmassa ei ollut hänen silmissään niin ikäloppu kuin nelikymppinen mies.

Kolumnissaan Ala-Heikkilä ei halua katua sitä, että päästi elämänsä kalliit päivät valumaan läpi sormien niitä hyödyntämättä, niitä elämättä ja niistä iloitsematta luullen, että niitä riittää loputtomiin. Eräs naisjulkkis oli nelikymppisenä surrut kovasti ikääntymistään ja kuusikymppisenä todennut surreensa turhaan.

KOM-teatterin esityksen Valehtelijan peruukki eräs ikääntymistä koskeva ajatus on, että iloitse, jos olet 70-vuotias etkä 60-vuotias, koska 60-vuotias ei voi tietää, saako hän ne kymmenen vuotta, jotka 70-vuotias on jo saanut.

Nykyään monet ihmiset elävät hyvävointisina aiempaa pidempään. Seitsemänkymmentä on uusi viisikymmentä ja viisikymppinen voi olettaa elämää hyvässä lykyssä olevan jäljellä vielä toinen puolikas. Erään tutkimuksen mukaan ihminen on onnettomimmillaan nelikymppisenä, minkä jälkeen hänen onnellisuutensa lähtee kasvamaan.

Itse olen sillä tavoin onnekas, että minulla on tällä hetkellä sukulaisia ikähaarukassa 1 - 93 vuotta, kun vaimon sukukin lasketaan mukaan. Vanhin ystävistäni on tällä hetkellä 96-vuotias, sen jälkeen kun vielä vanhempi ystäväni kuoli muutamia vuosia sitten 101-vuotiaana.

Parhaimmillaan elämä voi olla ihanaa minkä ikäisenä hyvänsä, kun vastauksia elämän peruskysymyksiin on kertynyt riittävästi. Tässä asiassa vanheneminen tulee avuksi. Jonakin päivänä kuolen, mutta kaikkina muina päivinä elän.