Miten ennen pystyttiin tekemään suomalaiselle yhteiskunnalle
ja palkannauttijoille edullisia yhteiskuntasopimuksia.
Etujärjestöt neuvottelivat sopimuksia. Mikäli ne olivat
Suomi Oy:n kannalta kansainvälistä kilpailukykyä heikentäviä, tehtiin
devalvaatio. Ja näitä tehtiin usein.
Tällä tavalla Suomen kilpailukyky pysyi hyvänä ja kohentui
ja vuosikymmenten aikana tehtiin pohja Hyvinvointi valtiolle.
Mikäli joissain tuotantoaloilla kilpailukykymme ei riittänyt
lakkasi prosessi tai se siirrettiin edullisemman kontekstin maahan. Näin kävi
esimerkiksi tekstiiliteollisuudelle.
Kun teollisuus alkoi Suomessa, oli maamme täysin kehitysmaa.
Palkkataso oli heikko ja palveluita, saatika eläkkeitä ei ollut.
Elinkeinovapaus tuli Suomeen 1860. Pystyimme täältä viemään myös ulos.
Sodan jälkeinen sotakorvauksien maksaminen loi paljon
teollisuutta. Bilateraalinen kauppa Neuvostoliiton kanssa hyvien poliittisten
ja kaupallisten suhteiden myötä toi vaurautta. Varsinkin, kun naapuri oli
kehitysmaa, joka vastavuoroisesti myi Suomeen pääasiassa raaka-aineita.
Työllisyystilanne oli hyvä. Mikäli se heikentyi, oli
työttömien tehtävä yhteiskunnalle tärkeitä hätäaputöitä. Vastikkeetonta tuloa
ei juuri ollut.
Motivaatio oli korkealla. Haluttiin eteenpäin. Opiskella,
kun nyt oli mahdollisuus. Käytännön töitä oli runsaasti, mitkä ei välttämättä
sen aikaisessa yhteiskunnassa vaatinut koulutusta, vaan leivän syrjään päästiin
nuorena ja leipä oli usein leveämpi kuin pitkään opiskelleilla. Arvostettiin
käden taitoja ja niitä myös tarvittiin.
Yhteiskunta ei ollut kahtia jakautunut, vaan nuoret
suuntautuivat niille aloille mitkä heitä kiinnosti.
Kaikilla oli mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin päätä
riitti ja halua oli. Korkeakoulutettuja valmistui koko lailla sopivassa suhteessa
potentiaalisiin työtilaisuuksiin nähden. Pääsy opintoihin oli sillä tasolla
kuin oli tarvetta. Kaikkia ei koulutettu vähintään ammattikorkeakoulutasolle ja
heistä ei tehty niin sanottua herrakansaa, jolle ei kaikki työ kelpaa.
Asenteissa on tapahtunut valtava muutos ja minun mielestäni ei ollenkaan
oikeaan suuntaan. Esim. siivous-, bussinkuljettaja- ja karjanhoitajatyöt ovat
siirtyneet muualta tulleiden työksi, vaikka omaa työvoimareserviä on
yllinkyllin.
Tällä hetkellä tieto-osaajia on runsaasti, mutta heille ei
ole löytynyt töitä. Tätä pääomaa tulisi suunnata innovaatioiden kehittämiseen.
Jokainen ihminen haluaa olla yhteiskunnalle tärkeä. Näin
ainakin tulee olla. Jokaisen tulee antaa kortensa kekoon omien edellytysten
mukaisesti. Kysymys kuuluu: Mitä minä voin antaa yhteiskunnalle.
Suomi on samalla hiekkalaatikolla kaikkien muiden maiden
kanssa. Kauppa on toistaiseksi kansainvälistä. Kilpailemme joillakin aloilla
euron tuntipalkkaa saavien kanssa. Jotta pärjäisimme, meidän tulee hyödyntää
lahjakkuuspotentiaalimme.
Koulujärjestelmä tulee kehittää myös lahjakkaita
opiskelijoita tukevaksi. Niin että ei mentäisi toiseksi hitaimman tahdissa.
Lahjakkaillakin on oikeus opetukseen!
Suuremmissa kouluissa voitaisiin jo ala-asteella jakaa
oppilaat(asiakkaat) oppimisedellytystensä mukaisiin ryhmiin. Niin, että ei
tehtäisi etevyysrasismia, jossa nopeimmat jätetään oman onnensa varaan ja he
eivät saa opetusta. Jokainen on hyvä monessa asiassa, kaikki eivät ole hyviä
kaikessa. Tällaisillä oppitunneilla olo saattaa viedä itsetunnon, kun mitään ei
opi ja voi mennä koulussa 9 vuotta näillä tunneilla hukkaan. Silloin nopeimmat
ja hitaimmat saattavat keskittyä johonkin muuhun sosiaaliseen toimintaan kuten
esimerkiksi oppituntien häiritsemiseen.
Ehdotukseni olisi, että tehtäisiin oppilaiden jako
luokkayhteisöihin niin, että joissakin oppiaineissa nopeimmat olisivat yhdessä
ryhmässä ja hitaimmat omassa ryhmässä ja ns. keskiverto-opiskelijat
muodostaisivat keskiryhmän. Tällä tavalla voitaisiin hitaimmin omaksuville
antaa enemmän opetusresursseja. Suurin osa opinnoista olisi vaikka
aakkosjärjestyksessä.
Nopeimmat ja motivoituneimmat voisivat edetä pienemmillä
resursseilla, mutta heille pitäisi antaa mahdollisuus edetä omaan tahtiin. He
voisivat esimerkiksi suorittaa samanaikaisesti kursseja ammatti- tai korkeakoulusta.
Kaikille koululaisille ja opiskelijoille tulisi antaa oivaltamisen ilo.
Kaikkien vähimmäisoppimistavoitteet olisivat samat. Rimaa ei
saa laskea. Mikäli hyväksi katsottaisiin, voitaisiin jotkut kokonaisuudet korvata käytännön läheisemmillä
oppimäärillä.
Suomen Tulevaisuus on PÄÄ, PUU ja INNOVAATIOT.