UKRAINAN HISTORIA

Entinen diplomaatti ja suurlähettiläs Laura Reinilä kuvaa Kanava-lehdessä 2/2025 kokemuksiaan ja tietojaan otsikolla Ukrainan historia nousee unohduksesta. Ennen eläkkeelle jäämistään Reinilä toimi diplomaattina Neuvostoliitossa, Ukrainassa, Libyassa ja Tunisiassa.

Viikingit perustivat Ukrainan nykyisen pääkaupungin Kiovan Dnepr-joen rannalle slaavilaisten asuma-alueelle 600 - 700 luvuilla. Kiovalainen ruhtinas Juri Dolgoruki taas perusti Moskovan kaupungin Volgan rannalle vuonna 1167. Vasta 1500-luvulla Moskovan suuriruhtinaskunnasta alettiin käyttää yleisemmin nimeä Venäjä.

Venäjän ja ukrainan kielissä on eroja. Kieli ei kuitenkaan ole ukrainalaisille ongelma. Ukrainalaiset ovat kaksikielisiä ja keskustelussa voidaan käyttää venäjää ja ukrainaa rinnakkain. Kotikielenään ukrainaa käyttää nykyisin noin 76 prosenttia ja venäjää noin 18 prosenttia väestöstä.

Neuvostoliiton hajotessa ukrainalaiset julistautuivat itsenäisiksi 24.8.1991. Joulukuussa 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä yli 90 prosenttia ukrainalaisista kannatti itsenäistymistä.

LUKEMINEN ON AVARTAVIN ASIA

Lukeminen on avartavin asia, mitä maailmassa on. Se lisää tietoisuutta ja ymmärrystä. Lukeminen vaatii ajatusta ja vain siihen keskittymistä. Silloin ei voi tehdä mitään muuta. Opetushallitus on todennut, että lukutaito luo tasa-arvoa ja hyvinvointia.

Alati nopeutuvaan viesti- ja videotulvaan nojaava maailma koettelee keskittymiskykyä ja kykyä rauhoittua kirjan ääreen tai rauhoittua ylipäätään, syventyä, luoda tarinan tuomia maailmoja tai ymmärtää jotain täysin uutta. Suomessa on voitu pitää kansallisena ylpeytenä sitä, että luku- ja kirjoitustaito ovat säilyneet korkealla tasolla.

Aamulehti jakoi 1.12.2024 Tampereen Kirjafestareilla vuosittaisen Tulenkantaja-palkinnon, minkä sai kirjailija Helena Immonen romaanillaan Operaatio Tulikettu. Valintaperusteina olivat, että kirja sanoo maailmasta jotakin, mitä lukija ei ole ennen tajunnut, tarjoaa näkökulman, jota lukija ei ole huomannut tai kertoo tarinan, jota ei ole aikaisemmin kerrottu.

DEMOKRATIA EI OLE KIVEEN HAKATTU JÄRJESTELMÄ

Suomessa demokratia perustuu pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919 säädettyyn Suomen hallitusmuotoon. Muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa moderni demokratia kehittyi teorioiden ja vallankumousten kautta 1700-luvulta lähtien.

FT, Helsingin yliopiston dosentti Timo Miettinen oli 1.12.2024 Tampereen Kirjafestareilla haastateltavana uusimmasta kirjastaan Demokratian aika. Kuulijoita oli niin paljon, että istumapaikat loppuivat kesken. Jaossa olivat kirjan ensimmäisen painoksen viimeiset kappaleet.

Demokratia ei ole liberalismin, sosialismin tai nationalismin tavoin ideologia. Vuonna 1989 tapahtuneen Berliinin muurin murtumisen ja 1991 toteutuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yhdysvaltalainen Francis Fukuyama julisti kirjassaan, että historia on loppunut. Tällä hän tarkoitti sitä, että liberaali demokratia oli voittanut ideologioiden kamppailun.

Kirjailija ja toimittaja Tommi Melenderin Suomen Kuvalehdessä 19.12.2024 esittämän käsityksen mukaan liberaali demokratia ei kuitenkaan ole täyttänyt lupauksiaan kaikkien näkökulmasta. Globalisaation hedelmät ovat jakautuneet epätasaisesti. Finanssikapitalismi on kärjistänyt tulo- ja varallisuuseroja.

Tavalliset amerikkalaiset, joita on yli 60 prosenttia väestöstä, joutuvat paiskimaan enemmän töitä kuin 50 vuotta sitten hankkiakseen kodin, kustantaakseen lastensa opinnot ja terveydenhuoltonsa. Euroopassakin keskiluokan ja duunareiden usko siihen, että seuraava sukupolvi pärjää aina edellistä paremmin, on murentunut. Tästä aiheutuva katkeruus ja viha näkyy vaaleissa.

MORAALINEN KUNNIANHIMO

Menestyskirjailija Rutger Bregman saarnaa moraalisesta kunnianhimosta, koska ilman sitä maailma tuhoutuu. Demokratia ja oikeusvaltio eivät tule annettuina. Bregmanin kirjoja on käännetty 46 kielelle ja uusin Moraalinen kunnianhimo ilmestyi maailman ensimmäisten käännösten joukossa myös suomeksi lokakuussa 2024.

Hollannissa vuonna 1988 syntynyt Rutger Bregman on myös startupyrittäjä, joka siirsi kolmen muun kanssa Amsterdamiin perustamansa yrityksen The School for Moral Ambition syksyllä 2024 New Yorkiin. Tavoitteena on kouluttaa ihmisiä ja herättää henkiin maailmanparannuksen liekki lahjakkaimmissa.

Rutger Bregman kannustaa lukijoitaan myös perustamaan oman moraalisen kunnianhimon piirinsä. Se on pieni 5 - 8 hengen ryhmä, jossa kaikki auttavat toisiaan löytämään tavan vaikuttaa myönteisesti.

Hyväntekeväisyysjärjestö Lions Club Lempäälän yhden ihailemani idealistin jo vuonna 2016 esittämän idean pohjalta on perustettu moraalisen kunnianhimon piiri: Rauhalliset ryhmä. Siinä on 5 jäsentä ja sen tarkoituksena on osaltaan edistää rauhan hanketta maailmassa. Vuodesta 2019 alkaen ryhmä on julkaissut aiheesta blogeja, jotka ovat luettavissa LC Lempäälän kotisivujen kautta.

KIRJAILIJA YRJÖ KOKON ELÄMÄ JA TEOKSET

Eläinlääkäri ja kirjailija Yrjö Kokolla oli värikäs elämä, mistä syntyi monipuolisia teoksia. Professori Timo Huttula esitelmöi aiheesta Lempäälässä 8.6.2024. Kokko syntyi vuonna 1903 Sortavalassa ja kuoli 1977 Helsingissä, mutta hänet on haudattu vaimonsa hammaslääkäri Aune Iluksen kotipaikkakunnalle Lempäälään.

Yrjö Kokko valmistui vuonna 1923 ylioppilaaksi Viipurin Suomalaisesta lyseosta. Koska Suomessa ei silloin voinut valmistua eläinlääkäriksi hän joutui opiskelemaan Hannoverin, Tarton ja Wienin korkeakouluissa 1923 - 1930. Toimittuaan eläinlääkärin viroissa ja armeijan eläinlääkärinä Kokko jäi vuonna 1950 vapaaksi kirjailijaksi.

Ennen sotia tulevan kirjailijan pieni tytär oli kysynyt isältään, onko keijukaisia olemassa. Hämmentynyt isä oli yrittänyt selittää, että asia riippuu siitä, miten sen käsittää. Oikeastaan keijukaisia ei ole ja oikeastaan niitä on. On ihmisiä, joilla ei ole keijukaisia ja toisia, joilla on keijukaisia.

Jatkosodan asemasotavaiheessa joulukuussa 1941 Karjalan kannaksen rintamalinja oli pysäytetty vanhalle  rajalle. Palatessaan koleana talvi-iltana hevosten tarkastusmatkalta majapaikkaansa rintamasuunnassa jylisevien tykkien suuliekit heijastuivat eläinlääkärin auton jäätyvään tuulilasiin.

Hangatessaan huurretta kirjailija näki lasissa pienen sormenmittaisen olennon, jonka piirteet tulivat yhä selvemmiksi. Se oli pieni tyttö, jolla oli lumivalkea turkki. Tyttö hymyili ja osoitti toista samankokoista olentoa. Siinä hymyili metsän peikko, jollaisten kuvia oli satukirjoissa.

Kokko tunsi löytäneensä sotilaiden joululehden juttuun teeman, minkä muodosti pessimismin ja optimismin välinen kamppailu. Majoituskorsussaan Kokko kirjoitti koko yön ja sai joulusadun aamuksi valmiiksi. Sodan jatkuessa satu laajeni kirjaksi, mikä ilmestyi vuonna 1944 nimellä Pessi ja Illuusia.

Kokko muistetaan myös sotien jälkeen toiminnastaan Suomen laulujoutsenten pelastamiseksi. Tähän harrastukseen hän on kertonut käyttäneensä viisi vuotta ja kävelleensä 3000 kilometriä Lapin tuntureilla. Kokolta on ilmestynyt 20 kirjaa, joista Pessi ja Illuusia on käännetty monille kielille. Siitä on tehty myös elokuva ja baletti.

NOBELIN RAUHANPALKINTO YDINPOMMEISTA ELOONJÄÄNEILLE

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty 11.10.2024 Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksista eloonjääneiden japanilaisten järjestölle Nihon Hidankyo. Vuonna 1956 perustettu järjestö toimii ydinaseettoman maailman saavuttamiseksi.

Toisen maailmansodan päätyttyä 7.5.1945 Euroopassa Saksan antautumiseen sota Aasiassa jatkui kiivaana Japanin ja Yhdysvaltojen välillä. Tämän vuoksi Yhdysvaltojen presidentti Harry S. Truman puolustusneuvostonsa kanssa päätti kokeilla heinäkuussa 1945 valmistuneen uuden atomiaseen vaikutusta Japaniin.

Ensimmäinen atomipommi pudotettiin 6.8.1945 Hiroshiman kaupunkiin ja toinen kolme päivää myöhemmin Nagasakiin. Hiroshimassa pommi tappoi välittömästi noin 75.000 ihmistä ja tuhosi 90 prosenttia kaupungista. Nagasakissa pommi tappoi heti noin 70.000 ihmistä.

Myöhemmin radioaktiivinen säteily tappoi vielä monia niistä, jotka selvisivät hengissä räjähdyksistä. Japanin antautuminen allekirjoitettiin 2.9.1945. Vasta silloin toinen maailmansota oli kaikkialla päättynyt.

Ydinpommituksista elossa selvinneet ovat kertomalla omista kokemuksistaan osoittaneet, miksi ydinaseita ei pidä enää koskaan käyttää. Japanissa on vahva muistamisen kulttuuri, mikä vie eloonjääneiden viestiä eteenpäin tuleville sukupolville. Vuoden 1945 pommitusten jälkeen ydinaseita ei ole käytetty sodassa 79 vuoteen.

Palkinnon valinta on ajankohtainen ja perusteltu, koska yhä uudet maat pyrkivät hankkimaan ydinaseen ja jotkut vihjailevat mahdollisuudesta niiden käyttämiseen.

MITÄ JOS TÄMÄ OLISI ELÄMÄNI VIIMEINEN PÄIVÄ?

Toimitusjohtaja ja ympäristövaikuttaja Leo Stranius on tehnyt omassa elämässään kokeen elää sata päivää siten, että ajattelee niiden olevan hänen viimeisensä. Tuon ajan hän kirjoitti päiväkirjaa, mistä on alkuvuonna 2024 julkaistu kirja 101 onnen päivää.

Leo Stranius syntyi Leningradissa suomalaisen opiskelijaisän ja venäläisen äidin lapsena. Vanhempien erottua pojan ollessa kaksivuotias Suomeen muuttaneet isä ja poika olivat niin köyhiä, että joutuivat asumaan Helsingissä asunnottomille ja päihdeongelmaisille tarkoitetussa vieraskodissa.

Nykyisin 49-vuotias Stranius on perusterve himokuntoilija, joka elää hektistä lapsiperhearkea vaimonsa ja kahden kouluikäisen lapsensa kanssa Helsingin Käpylässä. Näistä lähtökohdista ihmiskoe tuntuu kummalliselta. Kuitenkin jokainen meistä voi kuolla minä hetkenä hyvänsä. Kysymys kuuluu: Jos kuolisit huomenna, olisitko tyytyväinen elämääsi?

Stranius viittaa australialaisen saattohoitajana toimineen sairaanhoitajan Bronnie Waren kirjaan Viisi viimeistä toivetta. Sen mukaan kuolevat ihmiset katuvat sitä, että ovat käyttäneet aikansa liialliseen työntekoon, antaneet liikaa painoa muiden mielipiteille, eivät ole tavoitelleet sinnikkäämmin unelmiaan, eivät ole ilmaisseet tunteitaan tai panostaneet ystävyyssuhteisiin. Enemmän kadumme niitä asioita, joita emme tehneet, kuin niitä, joita teimme tai yritimme.