KORPORAATIT

Miten ennen pystyttiin tekemään suomalaiselle yhteiskunnalle ja palkannauttijoille edullisia yhteiskuntasopimuksia.

Etujärjestöt neuvottelivat sopimuksia. Mikäli ne olivat Suomi Oy:n kannalta kansainvälistä kilpailukykyä heikentäviä, tehtiin devalvaatio. Ja näitä tehtiin usein.

Tällä tavalla Suomen kilpailukyky pysyi hyvänä ja kohentui ja vuosikymmenten aikana tehtiin pohja Hyvinvointi valtiolle.

Mikäli joissain tuotantoaloilla kilpailukykymme ei riittänyt lakkasi prosessi tai se siirrettiin edullisemman kontekstin maahan. Näin kävi esimerkiksi tekstiiliteollisuudelle.

Kun teollisuus alkoi Suomessa, oli maamme täysin kehitysmaa. Palkkataso oli heikko ja palveluita, saatika eläkkeitä ei ollut. Elinkeinovapaus tuli Suomeen 1860. Pystyimme täältä viemään myös ulos.

Sodan jälkeinen sotakorvauksien maksaminen loi paljon teollisuutta. Bilateraalinen kauppa Neuvostoliiton kanssa hyvien poliittisten ja kaupallisten suhteiden myötä toi vaurautta. Varsinkin, kun naapuri oli kehitysmaa, joka vastavuoroisesti myi Suomeen pääasiassa raaka-aineita.

Työllisyystilanne oli hyvä. Mikäli se heikentyi, oli työttömien tehtävä yhteiskunnalle tärkeitä hätäaputöitä. Vastikkeetonta tuloa ei juuri ollut.

Motivaatio oli korkealla. Haluttiin eteenpäin. Opiskella, kun nyt oli mahdollisuus. Käytännön töitä oli runsaasti, mitkä ei välttämättä sen aikaisessa yhteiskunnassa vaatinut koulutusta, vaan leivän syrjään päästiin nuorena ja leipä oli usein leveämpi kuin pitkään opiskelleilla. Arvostettiin käden taitoja ja niitä myös tarvittiin.

Yhteiskunta ei ollut kahtia jakautunut, vaan nuoret suuntautuivat niille aloille mitkä heitä kiinnosti.

Kaikilla oli mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin päätä riitti ja halua oli. Korkeakoulutettuja valmistui koko lailla sopivassa suhteessa potentiaalisiin työtilaisuuksiin nähden. Pääsy opintoihin oli sillä tasolla kuin oli tarvetta. Kaikkia ei koulutettu vähintään ammattikorkeakoulutasolle ja heistä ei tehty niin sanottua herrakansaa, jolle ei kaikki työ kelpaa. Asenteissa on tapahtunut valtava muutos ja minun mielestäni ei ollenkaan oikeaan suuntaan. Esim. siivous-, bussinkuljettaja- ja karjanhoitajatyöt ovat siirtyneet muualta tulleiden työksi, vaikka omaa työvoimareserviä on yllinkyllin.

Tällä hetkellä tieto-osaajia on runsaasti, mutta heille ei ole löytynyt töitä. Tätä pääomaa tulisi suunnata innovaatioiden kehittämiseen.

Jokainen ihminen haluaa olla yhteiskunnalle tärkeä. Näin ainakin tulee olla. Jokaisen tulee antaa kortensa kekoon omien edellytysten mukaisesti. Kysymys kuuluu: Mitä minä voin antaa yhteiskunnalle.

Suomi on samalla hiekkalaatikolla kaikkien muiden maiden kanssa. Kauppa on toistaiseksi kansainvälistä. Kilpailemme joillakin aloilla euron tuntipalkkaa saavien kanssa. Jotta pärjäisimme, meidän tulee hyödyntää lahjakkuuspotentiaalimme.

Koulujärjestelmä tulee kehittää myös lahjakkaita opiskelijoita tukevaksi. Niin että ei mentäisi toiseksi hitaimman tahdissa. Lahjakkaillakin on oikeus opetukseen!

Suuremmissa kouluissa voitaisiin jo ala-asteella jakaa oppilaat(asiakkaat) oppimisedellytystensä mukaisiin ryhmiin. Niin, että ei tehtäisi etevyysrasismia, jossa nopeimmat jätetään oman onnensa varaan ja he eivät saa opetusta. Jokainen on hyvä monessa asiassa, kaikki eivät ole hyviä kaikessa. Tällaisillä oppitunneilla olo saattaa viedä itsetunnon, kun mitään ei opi ja voi mennä koulussa 9 vuotta näillä tunneilla hukkaan. Silloin nopeimmat ja hitaimmat saattavat keskittyä johonkin muuhun sosiaaliseen toimintaan kuten esimerkiksi oppituntien häiritsemiseen.

Ehdotukseni olisi, että tehtäisiin oppilaiden jako luokkayhteisöihin niin, että joissakin oppiaineissa nopeimmat olisivat yhdessä ryhmässä ja hitaimmat omassa ryhmässä ja ns. keskiverto-opiskelijat muodostaisivat keskiryhmän. Tällä tavalla voitaisiin hitaimmin omaksuville antaa enemmän opetusresursseja. Suurin osa opinnoista olisi vaikka aakkosjärjestyksessä.

Nopeimmat ja motivoituneimmat voisivat edetä pienemmillä resursseilla, mutta heille pitäisi antaa mahdollisuus edetä omaan tahtiin. He voisivat esimerkiksi suorittaa samanaikaisesti kursseja ammatti- tai korkeakoulusta. Kaikille koululaisille ja opiskelijoille tulisi antaa oivaltamisen ilo.

Kaikkien vähimmäisoppimistavoitteet olisivat samat. Rimaa ei saa laskea. Mikäli hyväksi katsottaisiin, voitaisiin  jotkut kokonaisuudet korvata käytännön läheisemmillä oppimäärillä.

Suomen Tulevaisuus on PÄÄ, PUU ja INNOVAATIOT.