keskiviikko 7. joulukuuta 2022

ITSENÄISYYSPÄIVÄ 2022

Tänä vuonna aloitin Itsenäisyyspäivän etkoilla jo aattona. Kuuntelin Veteraanin iltahuudon netistä. Ensimmäinen laulaja oli veteraani Armas Ilvo. Toisena lauloivat Jorma Hynninen ja noin kymmenen vuotias poika ja sokerina pohjalla löytyi kolme vuotiaan Luukaksen aivan hurmaava esitys. Suosittelen katsokaa pojan kolmella tikkunekulla suostuteltu laulu. Oli mahtavaa kuunnella ylisukupolvisia tulkintoja. Itsenäisyyspäivänä lähdimme jo varhain aamulla tyttärentyttären kanssa partiolupauksen valmisteluun kirkolle. Sytytin kynttilät sukuni yhdeksälle haudalle. Kymmenennen kynttilän vein Martalle, joka oli talossa palvelijana 55 vuotta. Lippuvartiot ja seppelpartiot lähtivät kirkkomaalle. Sain kantaa yhtä seppeltä ja laskea sen. Mieskuoro lauloi Oi, kallis Suomenmaa. Ei ollut kylmä, mutta vilunväreet menivät selkäpiissä. Juhlapuhujan puhe oli hänen äitinsä, Karjalan evakon tekemä runo. Runo muistutti meitä 407.000 Karjalan evakosta, joiden koti jäi rajan taakse, mutta koti-ikävä pysyy koko elämän. Itsenäisyysjuhlassa sain kunnian istua pöydässä, minne saapui veteraani tyttärensä kanssa. Veteraani oli lähtenyt Karjalasta 13-vuotiaana. Vapaaehtoisena hän oli liittynyt asepalvelukseen. Hän oli seurannut maailman tapahtumia ja oli onnellinen, kun oli puhdasta vettä, eikä sitä tarvinnut jonottaa ja kantaa. ”Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut”. Juhlapuhuja korosti yhteisöllisyyden ja yhteistyön merkitystä. Se kantaa. Mieskuoro lauloi Vexi Salmen sanoittaman ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus ja mielen vapaus”. Illalla Linnan juhlalähetyksessä oli veteraanien ja lottien haastatteluja. Kävi ilmi, että he, jotka olivat kovimpiin tilanteisiin joutuneet, olivat kiitollisimpia. Kiitos veteraaneille ja lotille ja karjalaisille ja kotirintamalle. Kiitos isänmaamme itsenäisyydestä! Vuoden jokainen päivä on itsenäisen Suomen Itsenäisyyspäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti