"Niiden veljien muisto, joiden luut ovat vaalenneet Äyräpään harjulla ja Kannaksen metsissä, velvoittaa minutkin kirjoittamaan näitä yksinkertaisia ajatuksiani.
Jokaisen veljen eväät tunnettiin, omista annettiin ja vastaanotettiin, syyttämättä ja tuomitsematta. Viikatemies saattaa käskyt ja komennot tehottomiksi.
Ymmärrän, miten Suomen lähihistoria on kirjoitettu kauniiksi, sillä on omat jalot, suuret persoonansa. Pettureista on tehty pelastajat ja vastuunkantajista sotarikolliset.
Historia on tuominnut ja unohtanut yhtenä tärkeänä puolustustahdon rakennusrisuna toimineen todellisen valtiomiesteon, Ribbentrop-sopimuksen. Sen tekijä oli vastuunottaja ja kantaja, jolla oli myöskin antaa käteenkäypää ja moraalia kohentavaa vaikutusta.
Panssarin lähitorjunta sai uudet aseet ja saksalaisten sturm-vaunujen näkeminen rauhoitti Ihantalassa ja Vuosalmella. Stuka-lentokoneet katkaisivat monta kertaa "vanjan" ponttoonisillat niinä heinäkuun päivinä, kun isänmaan kohtalosta lyötiin arpaa Vuosalmen rantamaastossa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti