K. J. STÅHLBERG VASTUSTI VÄKIVALTAA OIKEUDEN KEINOIN

Kaarlo Juho Ståhlberg (1865 - 1952) oli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti 1919 - 1925. Koulutukseltaan Ståhlberg oli filosofian kandidaatti ja lakimies, molempien oikeuksien tohtori. Ståhlberg oli aikansa huomattavin lainoppinut ja julkisen oikeuden tuntija Suomessa.

K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo Haapajärvellä. Kuva: Markku Leino 30.7.2019.

Ennen presidentiksi tuloaan Ståhlberg oli toiminut muun muassa senaatin virkamiehenä, valtiopäiväedustajana, senaattorina, hallinto-oikeuden professorina, kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä. Tasavallan kannattajana ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Ståhlberg oli vaikuttanut ratkaisevasti 17.7.1919 vahvistetun itsenäisen Suomen perustuslain, hallitusmuodon sisältöön.

Vaikka Ståhlberg oli aluksi presidenttiehdokkuuttaan vastaan, niin kesäkuun 1919 lopulla hän ilmoitti, että ei suostunut varsinaisesti ehdokkaaksi, mutta ei myöskään katsonut olevansa oikeutettu kieltäytymään mahdollisesta valinnasta, varsinkin kun huhujen mukaan oikeistoaktivistien piirissä suunniteltiin sotaprovokaatiota tai kaappausta.

Ståhlberg valittiin 25.7.1919 toimitetussa vaalissa Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Seuraavana päivänä Ståhlberg antoi eduskunnassa juhlallisen vakuutuksensa, minkä aluksi hän totesi: "Suomen kansaneduskunnan perustuslain mukaan tekemää päätöstä on minun noudatettava. Minun on ryhdyttävä Suomen tasavallan presidentin vastuunalaiseen toimeen."

Presidenttinä Ståhlberg joutui toimimaan hyvin epävakaissa oloissa. Hän ei häikäillyt turvautua valtionpäämiehen itsenäiseen asemaan parlamentarismin ja vallanjakojärjestelmän häiriötilanteissa. Vielä presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg joutui henkilökohtaisesti vihan kohteeksi, kun lapuanliikkeen kannattajat yrittivät lokakuussa 1930 kuljettaa hänet vaimoineen vastoin tahtoaan Neuvostoliittoon.

K. J. Ståhlbergin presidenttikautta leimasivat vihapuhe ja väkivalta, mikä kärjistyi sisäministeri Heikki Ritavuoren poliittiseen murhaan 1922. Ståhlberg toimi presidentinvirassaan kaikin laillisin ja oikeudellisin keinoin maan valtiolliseksi ja yhteiskunnalliseksi eheyttämiseksi. Siitä huolimatta hän oli lähes koko elämänsä kiistelty ja ristiriitainen poliitikko. Kuollessaan 1952 Ståhlberg oli kuitenkin koko kansakunnan yksimielisesti kunnioittama valtiomies.

K. J. Ståhlbergin patsas Eduskuntatalon edessä. Kuva: Markku Leino 12.8.2019.