TIEDON HISTORIA

Vanhimmat kirjoitustaidon muodot keksittiin Mesopotamiassa eli Kaksoisvirran maassa (nykyinen Irak) noin 3.500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Sen jälkeen kirjoitusjärjestelmät ovat kehittyneet kuva- ja nuolenpääkirjoituksesta aakkosiin ja kirjaimiin.

Kirjoitusvälineet taas ovat kehittyneet kivistä ja sulkakynistä kirjoitus- ja tietokoneisiin. Kirjoitusalustat ovat kehittyneet papyruksesta ja pergamentista paperiin ja sähköisiin alustoihin.

     

Sulka ja pergamentti

             

Kirjoitusta tarvitaan kaikissa kehittyneissä yhteiskunnissa. Kirjoitus toimii muistin tukena, koska sillä tavalla vaikeasti muistettava tieto voidaan tallentaa pysyvästi. Kirjoitus kertoo asian sanatarkasti. Se mahdollistaa tiedon jalostamisen sekä tietojen välittämisen kaukaisiin maihin ja tuleville sukupolville.

Kirjoitus eroaa puheesta myös siten, että sanoma muuttuu ajattomaksi ja menettää yhteyden puhujaan. Sen jälkeen kyse on sanojen tarkoituksesta ja tulkinnasta - ei niinkään siitä, mitä puhuja on tarkoittanut. Kirjoitusta ei voi tulkita niin tapauskohtaisesti kuin puhetta.

Puheen tulkinnassa vaikuttaa myös puhujan kehon kieli - ilmeet ja eleet, mitkä vahvistavat tai heikentävät suullista viestiä. Mika Waltarin mukaan vain aavistamalla voi kokea toisen ihmisen, ei koskaan sanoilla, ei edes parhaiten harkituilla, tarkimmin analysoiduilla sanoilla.

Ihmisten kyky lukea ja ymmärtää kirjoitettua tekstiä on tällä vuosituhannella huonontunut. Tästä on nykyisin tutkimustietoa. Tämä johtuu mielestäni ristiriidasta nykyisen tietotekniikan tarjoaman helppouden ja nopeuden sekä ajattelemisen ja ymmärtämisen vaatiman pitemmän ajan välillä. Internetissä hullukin saa äänensä kuuluviin, mutta netti ei pysty välittämään kehon kieltä.