VAPAUDEN MIEKKA

Lempäälässä vietettiin sunnuntaina 14.7.2024 kirkkotorille vuonna 1934 pystytetyn vapauden miekan 90-vuotisjuhlaa. Muistomerkin jalustassa on teksti: Lempäälän - Vesilahden rintamalla 1918 maansa vapauden puolesta kaatuneitten muistoksi. Tätä ennen noin 14 metriä korkeaa muistomerkkiä oli korjattu useiden viikkojen ajan.

Juhlapuheen mukaan muistomerkin perustamisen aikakaudella korostuivat kolme tunnettua arvoa: koti, uskonto ja isänmaa. Vuosikymmenten jälkeen arvot ovat kiteytyneet muotoon: itsenäisyys, vapaus ja läntiset arvot. Valtioneuvoston 20.6.2024 antaman selonteon mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustana ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Muistomerkin suunnitellut lempääläinen taiteilija Richard Rautalin kuului Suomen taiteilijapiirien jo 1800-luvun lopulta hellimien kansallisromanttisten itsenäisyysajatusten kannattajiin. Lempääläiset harrastajamuusikot Heini ja Pekka Mäenpää esittivät juhlatilaisuudessa musiikkia ja laulua. Arkkitehti Pekka Mäenpää on itse sanoittanut laulunsa "Emme saa luovuttaa":

"Vaikka sodat ei näytäkään vähenevän, emme saa luovuttaa. 

Vaikka tuho tuntuisi lähenevän, emme saa luovuttaa.

Aseet paranevat, mutta ei ihminen, tämän päivänkin uutiset kertovat sen.

Mutta rauhaa ja oikeutta on tehtävä, emme saa luovuttaa."

ÄLYPUHELIN VAIKUTTAA IHMISKUNNAN TULEVAISUUTEEN

Amerikkalainen sosiaalipsykologi, moraalin tutkija ja eettisen johtajuuden professori Jonathan Haidt väittää juuri ilmestyneessä kirjassaan Ahdistunut sukupolvi, että puhelimeen perustuva lapsuus on korvannut leikkiin perustuvan lapsuuden.

Nopea siirtymä älypuhelimiin 2010-luvulta alkaen selittää, miksi nuorten ahdistus ja masennus ovat räjähtäneet käsiin eri puolilla maailmaa. Näin tulevista sukupolvista kasvaa onnettomia ja toimintakyvyttömiä.

Älypuhelimet aiheuttavat sosiaalista vajetta, univajetta, tarkkaavaisuuden pirstoutumista ja riippuvuutta, mitkä heikentävät mielenterveyttä. Kun lapsi saa älypuhelimen, se on hänen huomionsa keskipiste ja syrjäyttää kaiken muun.

Toimittaja Anna Tommola esittelee Suomen Kuvalehden numerossa 21/24.5.2024 Jonathan Haidtin teoksen. Johtopäätös on, että lapsen sosiaaliset taidot jäävät vajaiksi, kun he eivät opi toimimaan ryhmässä eivätkä osaa lukea toisten ilmeitä ja eleitä. Mitä mieltä sinä olet?

VOIMMEKO YMMÄRTÄÄ TOISIAMME?

Helsingin yliopiston venäjän kielen emeritusprofessori Arto Mustajoki piti 19.3.2024 Tampereen yliopiston ikääntyvien yliopistossa luennon. Aiheena oli maailman ehkä suurin ongelma eli se, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Hän on julkaissut tutkimuksistaan myös kirjan Väärinymmärryksiä, Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin? (Gaudeamus 2020).

Väärinymmärrykset ovat usein pieniä ja arkisia, mutta joskus niillä on vakavia seurauksia. Ne rikkovat ihmissuhteita, lyövät kapuloita politiikan ja kaupan rattaisiin sekä vaarantavat ihmishenkiä. Ihmisten välisen kommunikaation toistuvat epäonnistuminen on maailman suurimpia ongelmia.

Ihmisten välinen kommunikaatio on niin perustava asia yhteiskunnassamme, että sen ongelmat edistävät monien muiden globaalien ja viheliäisten ongelmien syntyä. Eikä noita ongelmia pystytä tehokkaasti ratkomaankaan ilman keskinäistä ymmärrystä.

Kieli on joustavuudessaan epätarkka kommunikaatioväline ja usein virheellisesti oletamme keskustelukumppanin tietopohjan vastaavan omaamme. Lisäksi aivomme pyrkivät säästämään energiaa tietoa käsitellessään. Aivojen toiminnan rajoitukset ja ihmismieleen kertyneet käsitykset, asenteet ja tiedot näkyvät kommunikaation sujumisessa. 

Erot tiedon määrässä ja laadussa sekä koko maailmankuvassa muodostavat ison riskin ymmärtämiselle. Kun ymmärrämme, miksi emme aina ymmärrä toisiamme, voimme selvitä paremmin.

DEMOKRATIA JA ASIANTUNTEMUS

Wienin yliopiston professori ja tekoälyn etiikan asiantuntija, belgialainen Mark Coeckelbergh on vuonna 2024 julkaisut heti ilmestymisensä jälkeen suomennetun kirjan Miksi tekoäly nakertaa demokratiaa ja mitä sille voidaan tehdä. Kirjassaan hän määrittelee länsimaista demokratiaa seuraavasti.

Demokratia voidaan ymmärtää monella tavalla. Yksinkertaisimmillaan demokratia on äänten keräämisen menetelmä. Edustuksellisessa demokratiassa ensin äänestetään kansalaisia edustavat poliitikot ja sen jälkeen he äänestävät puolestamme. Enemmistöpäätöksillä tehdään poliittisia päätöksiä.

Rikkaassa muodossaan demokratialta edellytetään enemmän. Kansalaisilta edellytetään aktiivisuutta, osallistumista ja itsenäistä ajattelemista. Heidän edellytetään keskustelevan avoimesti ja julkisesti. Heidän edellytetään olevan valmiita muuttamaan näkemyksiään tarpeen mukaan. Aktiivinen osallistuminen estää vallan väärinkäytön.

Tämä demokratian moderni versio edellyttää kansalaisilta tietoa ja ymmärrystä. Nykyaikaisten tietoyhteiskuntien tapahtumien ymmärtäminen edellyttää kuitenkin korkeaa asiantuntemusta. Tämä on olemassa olevien demokratioiden heikkous ja ongelma: voiko asiantuntijatieto olla kaikilla ja tuleeko näin olla?

Demokratia rikkaammassa muodossaan on vielä toteutumaton ihanne. Haluamme demokratiaa ja haluamme asiantuntemusta. Mutta meillä ei ole selkeää ajatusta siitä, miten demokratia yhdistetään asiantuntemukseen. Demokratia ymmärretään ihanteeksi, joka toteutuu ja toteutetaan eri asteisena ja jolla voi olla erilaisia muotoja lännessä ja muualla.

PERSOONALLISUUS JA VALTA

Arvostettu englantilainen historioitsija Sir Ian Kershaw on julkaissut vuonna 2023 suomennetun tutkimuksen nimellä Personality and Power, Builders and Destroyers of Modern Europe. Kirjassaan hän pohtii, mikä nostaa vahvat persoonallisuudet valtaan ja mikä edistää tai rajoittaa heidän vallankäyttöään.

Kysymys yksilön vaikutuksesta historialliseen muutokseen on askarruttanut historioitsijoita. Tutkimuksessa nimetään neljä vallan lähdettä: ideologinen, taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen. Demokratioissa valtaa käytetään valtion kautta, mutta diktatuureissa ikään kuin valtion yli.

Vallankäyttäjissä on samanlaisia luonteenpiirteitä: autoritaarisuus, itsekeskeisyys, määrätietoisuus, päättäväisyys, onnistumisen halu, luonteenlujuus ja motivoituneisuus. Tällaisia yksilöitä sanotaan usein karismaattisiksi. Usein heissä havaitaan myös pelottavia suvaitsemattomuuden tai vihan ilmauksia.

Kaikissa tapauksissa historiallinen vaikutus johtui ainutkertaisista olosuhteista, mitkä tekivät valtaannousun ja vallankäytön mahdolliseksi. Johtajat erottuivat kyvyillään käyttää menestyksellisesti hyväkseen niitä olosuhteita, joiden luomiseen he eivät välttämättä osallistuneet lainkaan.

On vaikea kuvitella suurempaa vastakohtaisuutta persoonallisuudessa ja vallankäytössä, kuin Hitlerin ja Gorbatshovin välillä. Heissä ruumiillistui täysin toisistaan poikkeavin tavoin yksilön merkitys käänteentekevän historiallisen muutoksen toteuttamisessa. Yksikin johtaja voi muuttaa historian kulkua - hyvässä ja pahassa.

VUODEN 1918 SODAN RAUHANSOPIMUKSET

Suomen vuoden 1918 sodasta päätettiin punaisella puolella tammikuussa sosiaalidemokraattisen puolueen kokouksessa yhden äänen enemmistöllä. Valkoisen puolen sota sai alkunsa oikeistoenemmistöiseksi muuttuneen eduskunnan ja senaatin (hallituksen) päätöksillä.

Valtaosaa kansasta sota ei koskettanut millään lailla. Sotatoimet eivät ulottuneet suurimpaan osaan Pohjanmaata, Keski-Suomea, Savoa, Pohjois-Karjalaa, Kainuuta ja Lappia. Täällä tehtiin myös lähes 30 paikallista rauhansopimusta, kuten Ruovedellä, Teuvalla, Vesannolla ja Limingassa.

Ruovedellä allekirjoitettiin 31.1.1918 rauhansopimus, mitä maanmittausinsinööri Lauri Särkkä ja kirvesmies Herman Järvinen lähtivät viemään valkoisten esikuntaan Pohjanmaalle. Valkoisten etuvartiossa Vilppulassa heidät kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin.

Vesannolla ei ammuttu laukaustakaan. Viisi viisasta miestä ja yksi viisas nainen kunnan päättävissä elimissä päättivät kerätä aseet yhteen paikkaan. Avaimet annettiin kirkkoherralle, joka oli 26-vuotias Niilo Kinos.

Suomen vuoden 1918 sodan ratkaisi tosiasiassa Neuvosto-Venäjän ja Saksan 3.3.1918 Brest-Litovskissa lähellä Puolan rajaa tekemä rauhansopimus, missä venäläiset sitoutuivat vetämään joukkonsa pois Suomesta.

PRESIDENTTI TURVAA RAUHAA

Tampereen yliopistolla 18.1.2024 pidetyssä Aamulehden presidentinvaalien vaalitentissä olivat paikalla kaikki yhdeksän presidenttiehdokasta. Ehdokkaita yhdisti kysymys presidentin tärkeimmästä tehtävästä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tärkeimpänä pidettiin työtä sen eteen, että Suomessa säilyy rauha.

Ehdokkaat olivat myös harvinaisen yksimielisiä siitä, että presidentti on arvojohtaja. Hän voi ja hänen odotetaan ottavan kantaa moniin ajankohtaisiin asioihin. Ehdokkaiden tärkeimpiä arvoja olivat oikeudenmukaisuus, ihmisarvo, tasa-arvo, rakkaus, rehellisyys, vapaus, viisaus ja toivo.

Tentin lopuksi Lempäälän lukiossa opiskeleva Wilma Karlsson esitti yleisökysymyksenä, että miksi ihmisten on syytä uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Osa ehdokkaista siteerasi kirjallisuutta, mutta yleisesti he muistuttivat, että suomalaiset ja ihmiskunta ovat selvinneet läpi historian isoistakin kriiseistä.

Tämä blogi on kirjoitettu ennen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivää ja julkaistu ennen toisen kierroksen vaalipäivää.