KORONA

Maaliskuun 13. päivä, kun talvisodan päättymisestä oli kulunut 80 vuotta, Suomessa astui voimaan valmiuslaki koronaviruksen takia. Suomen hallinto ja kansalaiset ryhtyivät ponnistelemaan koronan aiheuttamia sairauksia ja kuolemia vastaan valmiuslain velvollisuuksilla.

Pandemia leviää helpoimmin siellä, missä on paljon ihmisiä pienellä alueella. Yritä olla sairastumatta, kun 300 asukasta käyttää samaa hissiä ja kaupungilla pidät vähintään koronakepin etäisyyden lähimmäiseen. Myös muissa kriiseissä kaupungit ovat haavoittuvaisia. Muistamme varmaan Suomen kaupunkien pommitukset.

Pandemian myötä etätyötä tekee noin miljoona suomalaista kotonaan. Koti on maalla tai köhäkolmosen sisällä. Maalla asutaan väljässä omakotitalossa, minkä hinnalla et saa Helsingistä kuin eteisen. Maakunnassa voit eristäytyä turvallisesti puutarhahommiin, kalaan tai vaikkapa metsätöihin. Hyötyliikuntaa, mikä pitää pään kunnossa. Kaupungeissa puuhaamiseen on lehdissä ja mediassa annettu aikuisille ihmisille ohjeita, miten pitää kunnostaan huolta. Nyt, kun on huomattu miten monet työt sujuvat etänä toivoisi, että pandemian jälkeen käytäntö jatkuisi. Isojen kaupunkien väkiluvut laskisivat ihmisten muutettua maalle tekemään tietotyötä. Heidän mukanaan maalle lähtisi myös palveluelinkeinoa ja näin maalaiskunnat elinvoimaistuisivat, koulut ja kaupat ja muut palvelut pysyisivät. Maaseudun kiinteistöjen arvot säilyisivät ja kehäkolmosen sisälle maksettavat huikeat asumistuet pienenisivät.

Valmiuslain myötä ulkomaan matkailu on kielletty. Suuri metsäyhtiö kielsi kaiken liikematkailun heti, kun Kiinassa havaittiin korona. Ilmasto on kiittänyt. Voisimmeko jatkossakin pitää etäkokouksia ja tehdä huvimatkoja ulkomaille vain mielikuvissamme.

Yhteisellä hiekkalaatikolla olemme niin pandemian kuin työvoimankin suhteen. Hyvinvointivaltioissa osa käsivaraisista töistä, missä on valtioiden TES:n mukaiset palkat, jäävät tekemättä ilman kausityöläisiä. Kausityöläisten kotimaissa rahalla saa paljon enemmän kuin Suomessa. Kyseessä on siis rahan vaihtosuhteesta. Esimerkiksi yksi työvuosi urjalalaisella karjatilalla ja kotimaassa sillä rahalla sai talon. 1970-luvulle asti suomalaiset lapset ja nuoret hakivat opiskelumotivaationsa esim. harventamalla sokerijuurikasta tai poimimalla mansikkaa. Viime vuonna ei 150 työntekijän mansikkatilalla ollut yhtään suomalaista poimijaa. Rajojen ollessa kiinni Suomeen tarvitaan 16.000 kausityöntekijää. Osan tulisi olla jo huhtikuussa vaativissa töissä, mihin ei yhden kasvukauden aikana ole mahdollista kouluttaa. Kesän aikana olisi myös tehtäviä, missä ammattitaito ei ole niin tärkeä. Mutta fyysistä kuntoa, sitkeyttä ja motivaatiota kyllä tarvitaan. Löytyykö Suomesta työttömien ja lomautettujen joukosta reilut 10.000 tekijää? Suomen omavaraisuus on siis kyseessä monilla puutarha- ja marjatuotteilla. 

Koulut ovat olleet suljettuina. Oppilaille on annettu opetusta etänä. Osa opiskelijoista on hyötynyt itsekuria vaativasta opetusmuodosta. Osaa koululaisista ei ole tavoitettu. Peruskoulun suorittaneista joka viides ei ymmärrä lukemaansa. Haasteellisen kevään jäljiltä tulee miettiä voiko kaikkia päästää seuraavalle luokalle vai pitäisikö kerrata. Kyse on suuresta muutoksesta jopa tabusta. Onko kuitenkin parempi saada jatko-opintokelpoisuus kuin luikahtaa aidan alitse. Oppivelvollisuuden (ei oppioikeuden) jatkaminen kahdella vuodella voi tässä vaiheessa unohtaa. Annetaan nuo resurssit peruskoululle siten, että kaikki oppilaat saisivat edellytyksiensä mukaista opetusta.

80 vuotta sitten asutimme puoli miljoonaa evakkoa ja lähdimme rakentamaan sodan jälkeistä Suomea. Kyllä me koronastakin ja sen jälkeisestä ajasta yhdessä selviämme!