VASTAKKAINASETTELU

 

Vastakkainasettelu ihmetyttää nykyisissä sivistyneissä yhteiskunnissa. Onko tarpeellista asettaa eri tahot vastakkain, usein jopa keinotekoisesti? Vaatiiko äänten ja suosion kalastelu näin provokatiivista kielenkäyttöä ja argumentointia? Usein sekoittuu tahallisesti tai tahattomasti totuus ja valhe. Joskus tuntuu kuin olisimme sodassa.

Vastakkainasetteluissa on usein ollut: maalaiset ja kaupunkilaiset, korkeakoulutetut ja vähemmän koulutetut, vasemmisto ja oikeisto. Viimeaikana tehtaiden sulkemisten, yritysten lomautusten ja työpaikkojen vähentymisen myötä vastakkain on asetettu työntekijät ja yritykset eli työllistäjät.

Yritykset ovat sopeuttaneet toimijaan varmistaakseen olemassaolonsa tai kilpailukykynsä. Työttömäksi jäävien kapean sektorin osaajien tilanne ei hyvältä näytä. Yritysten, kuntien, valtion ja työmarkkinaosapuolien pitää pohtia kuinka tässä tilanteessa eteenpäin? Keskusteluissa on lähdetty syyttelylinjalle, joissa on moitittu yrityksiä toimintatavoistaan. Moitittu sellaisissakin tapauksissa, kun yritys on luonut vaurauden koko talousalueelle yli 60 vuodeksi. Jossakin vaiheessa vain tuotteen elinkaari ja/tai tuotantolaitos tulevat tiensä päähän. Näin kävi esimerkiksi kolmen piipun Viialassa, jossa lakkautusten jälkeen aloitettiin tyhjältä pöydältä. Pitää muistaa, että julkishallinto ei voi työllistää määräänsä enempää, sillä ainoat nettoveroeurot tulevat yritysten kautta.

Työmarkkinaneuvotteluissa on usein kärjistetty ulkopuolelta yritysten työilmapiriä. Yrityksissä itsessään puhutaan meidän firmasta ja on hyvä Me-henki. Joskus on tunne, että johtaako Suomi Oy:tä demokraattisesti valittu eduskunta ja hallitus vai jokin muu? Näkemyseroista pitää pystyä neuvottelemaan ja päästä lopputulokseen, mikä on kaikkia osapuolia tyydyttävä hyvin pitkällä aikajanalla.

Suomen tulisi olla maa, mihin yritykset eli työllistäjät haluavat investoida. Kalliissa maassamme valtion työllistäjäystävällisyys, työrauha ja ammattiosaajat luovat viitekehityksen mihin työllistäjät haluavat tulla.