Väinö (Wäinö) Havas syntyi vuonna 1898 kansakoulunopettajaperheeseen Lempäälässä ja kuoli 21.8.1941 jatkosodassa 43-vuotiaana vapaaehtoisena komppanianpäällikkönä Suojärvellä. Hän oli Suomen ainoa sodassa kaatunut kansanedustaja.
 |
| Väinö Havas |
 |
| Kivijärven hautausmaa. Kuva: Markku Leino 30.7.2020 |
Väinö Havas osallistui velvollisuudentunnosta vapaaehtoisena viiteen sotaan. Vuonna 1917 hän oli nuorena ylioppilaana perustamassa Lempäälän suojeluskuntaa ja osallistui Lempäälässä ja Viipurissa vuoden 1918 taisteluihin. Lisäksi Havas oli vapaaehtoisena heimosodissa Virossa ja Itä-Karjalan Aunuksessa sekä Suomen talvi- ja jatkosodassa.
Väinö Havas vihittiin papiksi vuonna 1921 ja oli kuollessaan Kivijärven kirkkoherra. Havas oli vuosina 1931 ja 1937 presidentin valitsijamies ja valittiin eduskuntaan 1939. Havas kirjoitti useita hengellisiä ja isänmaallisia kirjoja ja runoja. Sotilasarvoltaan Havas oli reservin kapteeni. Hänellä oli kymmenen lasta.
Väinö Havas oli suuri idealisti, joka halusi yhdistää koko kansan samojen lippujen alle. Vuoden 1918 sodan aikana Havas pettyi katkerasti niin punaisiin kuin valkoisiin. Suomen talvisodan uhatessa Havas teki eräässä kirjoituksessaan tiliä vuoden 1918 tapahtumista seuraavaan tapaan:
Vuonna 1918 tehtiin rikos, jota me monet porvarit olemme nämä kaksikymmentä vuotta häveten ja katuen muistelleet. Tarkoitan kevään ja kesän 1918 vankileirejä. Niitä perustettaessa tiedettiin, ettei leipä lähestulkoonkaan riitä edes vapaina oleville.
Seurauksena oli, että tuhansia Suomen miehiä kidutettiin nälkään. Se oli synti. Me tunnustamme sen ja pyydämme Jumalan ja kansamme kasvojen edessä anteeksi. Mekin, jotka jo silloin asioiden tapahtuessa panimme hiljaisia vastalauseitamme, pyydämme anteeksi arkuuttamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti