YHTEINEN TAHTO ON MYÖS VOIMAA

Saksan ulkoministeri Heiko Maas muisteli 8.11.2019 Aamulehdessä, että kun itäsaksalaiset ja länsisaksalaiset 30 vuotta sitten Berliinissä halasivat toisiaan onnesta itkien, päättyi Saksan kahtiajako. Berliinin muurin kaatuessa 9.11.1989 murtui myös "rautaesirippu", joka oli jakanut Euroopan kahtia 40 vuoden ajan.

Kappale Berliinin muurista Tampereella. Kuva: Markku Leino 11.11.2019. 

Berliinin muuri oli näkyvin osa toisen maailmansodan jälkeisen maailmanpolitiikan rajalinjaa Neuvostoliiton kontrolloiman Itä-Euroopan sekä Yhdysvaltain ja länsimaiden muodostaman läntisen blokin välillä. Itä-Eurooppa muistutti silloin suurta vankilaa, missä monet tunsivat olevansa vankeja omassa maassaan. Vuotta myöhemmin 1990 Saksat yhdistyivät ja Itä-Saksa, Deutsche Demokratische Republik - DDR, lakkasi olemasta.



Berliinin muurin rakentaminen  alkoi 13.8.1961 Itä- ja Länsi Berliinin rajalla. Muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisia muuttamasta länteen vapauksien ja paremman elintason takia. Moni yritti muurista huolimatta pakoa idästä länteen. Yhteensä yli 5.000 onnistui, mutta ainakin 140 ihmistä menetti henkensä itäsaksalaisten rajavartijoiden luoteihin.

Tämän vuoksi saksalaiset juhlivat nyt 30 vuotta myöhemmin sitä rohkeutta ja voimaa, jonka ansiosta ihmiset Keski- ja Itä-Euroopassa saavuttivat vapauden ja demokratian. Heiko Maasin mukaan me pärjäämme tässä maailmassa vain, jos me eurooppalaiset pidämme yhtä.

Aikamme neljästä suuresta maailmanlaajuisesta haasteesta - globalisaatiosta, ilmastonmuutoksesta, digitalisaatiosta ja muuttoliikkeestä ei ainoakaan maa selviä yksin. Yhteinen tahto on voimaa, joka murtaa muureja ja rajoja.

MAANVILJELIJÄT MAAPALLON PELASTAJIA

Ilmaston lämpenemistä voimme vähentää sitomalla ilmakehässä olevaa hiilidioksidia. Hiilidioksidia syntyy mm. hengityksen yhteydessä ja eloperäisten aineiden polttamisessa. Hiilidioksidia sitoutuu kasvien yhteyttämisessä auringon valon avulla sokeriyhdisteiksi. Kaikki ne toimenpiteet, jotka lisäävät maapallon kasvien yhteyttämistä vähentävät ilmaston lämpenemistä.

Maa- ja metsätalous on avainasemassa. Maanviljelijät ovat aikojen saatossa huolehtineet maapallon väestön ravinnonsaannin ohella myös hiilidioksidin sidonnasta. Muuttamalla viljelytekniikkaa voimme lisätä peltomaahan varastoksi sitoutuvan hiilen määrää. Maan multavuuden lisääntyessä vähenee lannoituksen ja kasvinsuojelun tarve.

Maanviljelijöitä on usein soimattu luonnon saastuttamisesta. Suuriin kaupunkeihin tuodaan kaikki vihreä maaseudulta ja pois lähtee vain ruskeaa, jota ei voi palauttaa peltoviljelyyn. Pelargonia ikkunalaudalla ei kuittaa hiilijalanjälkeä. Me kaikki voimme osallistua ilmastotalkoisiin kuluttamalla vähemmän. Uskon, että olemme jo saavuttaneet tarpeellisen kuluttamisen tason.

Jokaisen tulee pohtia: mitä teen luonnon hyväksi ja mitä voisin vielä tehdä? Viisivuotias lapsenlapseni sanoo ”Luonto tulee ensin”. Ei aiheuteta ilmastoahdistusta, vaan ryhdytään yhdessä töihin Luonnon hyväksi ajatuksella ”Ensin tulee Luonto”. Siitä se lähtee. Yhteiskunta taipuu mukana, kun niin haluamme.

YHTEISTYÖ ON VOIMAA

Valtakuntamme politiikassa on parlamentissa näkyvissä hallitus vastaan oppositio asetelma. Oppositio pyrkii ”ampumaan” alas hallituksen esitykset, pääsääntöisesti riippumatta siitä ovatko esitykset hyviä tai huonoja. Syy lienee kuvitelma puolueiden kannatuksen nostamisesta seuraavissa vaaleissa. Aina ei ole tavoitteena parasta Suomelle. Puoluepolitiikan voisi monesti unohtaa ja pyrkiä pitkällä tähtäimellä Suomen kansalaisten yhteiseen hyvään.

Lempäälä on sopivan kokoinen maalaiskunta, missä monet asiat on viety hyvin eteenpäin, jos verrokkina pidetään lähikuntiamme. Seurakunnalla on ollut huomattava merkitys kuntalaisille. Lempäälän kunnassa me olemme niin läheisiä toisillemme, että jätetään puoluepolitiikka ja hoidetaan yhteisiä asioita. Yhdessä kunnan ja seurakunnan kanssa olemme luoneet hyvät puitteet meille lempääläisille. Päätöksenteossa on välillä eri näkemyksiä. Näkemyksistä on hyvä keskustella ja sen jälkeen toisiamme tuettuamme oikean ratkaisun löytymisessä, tyydymme päätökseen. Vain yhteistyö on voimaa.

Kun teemme yhdessä lämmöllä, lähellä ja läsnä, voimme saavuttaa korkeatkin yhteiset tavoitteemme!

DEMOKRATIA ON UHATTUNA LEMPÄÄLÄN SEURAKUNNASSA

Demokratia eli kansanvalta on ihmisten vuosituhansien kuluessa luoma hallintojärjestelmä. Sen perusajatus on, että kansan valitsemat edustajat toteuttavat kansan tahtoa. Lähtökohtana ovat enemmistöpäätökset. Demokraattinen päätöksenteko on levinnyt valtioiden tasolta myös muihin organisaatioihin, kuten kuntiin ja seurakuntiin.

Kuva: Helena Koivu 12 v.

Demokratian länsimainen muoto on ollut käytössä Suomessa ainakin vuodesta 1919. Koska  demokratia perustuu ihmisten säätämiin lakeihin, se ei ole täydellinen ja sitä voidaan käyttää väärin. Jo Aristoteles piti pahana, jos vallanpitäjät käyttivät valtaa vain omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.

Viime vuosina demokratian ymmärrys ja kunnioitus eri puolilla maailmaa ovat selvästi vähentyneet. Tähän on vaikuttanut myös valtaan päässeiden poliitikkojen vallanhimo ja häikäilemättömyys. Demokratia on uhattuna myös sen mallimaana pidetyssä Yhdysvalloissa, missä nykyinen presidentti näyttää halveksivan demokratiaa. Britannian pääministerit näyttävät suorastaan leikkivän demokratialla.

Jotain samankaltaista demokratian ymmärryksen ja kunnioituksen puutetta näyttää olevan myös Lempäälän seurakunnassa, missä puhutaan maalaiskomediasta. Seurakunnan päättäjien kesken on syntynyt ristivetoa siitä, vuokraako seurakunta Lempäälä-talosta sille varat tilat vai ei.

Kysymys on Lempäälän seurakunnan ja Lempäälän kunnan välisistä sopimussuhteista. Molemmat ovat julkisyhteisöjä, joiden jäsenet ovat suurelta osin samoja ja joiden edustajatkin ovat osaksi samoja. Molemmat rahoittavat toimintaansa jäseniltään keräämillään verovaroilla.

Tällöin tavallisen seurakuntalaisen ja kuntalaisen näkökulmasta ei ole kovin olennaista, näyttääkö toinen olevan jonkin laskelman mukaan vähän hyötymässä tai häviämässä. Jonkin toisen laskelman mukaan tilanne voi näyttää päinvastaiselta. Tämän tyyppisissä arvostuksen varaisissa suhteissa ei ole olemassa mitään millimetrintarkkaa oikeudenmukaisuutta.

Valtioiden tasolla demokratian halveksiminen voi lisätä terrorismia ja sisällissotia tai jopa uhata maailmanrauhaa. Lempäälän seurakunnan tasolla se voi olla omiaan vieraannuttamaan seurakuntalaisia seurakunnan perustehtävistä, aiheuttamaan kirkosta eroamisia ja vähentämään seurakunnan verotuloja.

ONKO SUOMI MAAILMAN ONNELLISIN MAA?

Menestyneiden suomalaisten mielestä Suomi on monin tavoin maa, joka ei tee heitä onnellisiksi. Tähän johtopäätökseen on tultu vasta ilmestyneessä Suomen rikkainta promillea koskevassa haastattelututkimuksessa (Anu Kantola - Hanna Kuusela, Huipputuloiset 2019). Siihen kuuluvien ihmisten tulot ovat keskimäärin 22 kertaa suuremmat kuin keskivertopalkansaajan.

Jonna Määttä, Sotkamon Tenetin koulu

Suomen itsenäistyttyä sata vuotta sitten lähtökohdat onnellisuuteen olivat huonot, koska jouduttiin vuoden 1918 sotaan.  Kuitenkin oli saatu kansakoulu, oppivelvollisuus, naisten äänioikeus ja myöhemmin äitiys- ja lastenneuvola.

Suomen kansainvälinen menestystarina alkoi vasta maailmansotien loputtua 1945. Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli maailmansotien jälkeisen ajan suurin talouspoliittinen keksintö. Sillä pyrittiin yhteiskuntaan, jossa olisi turvallisuutta tuovaa taloudellista ja poliittista vakautta sekä tasa-arvoa vahvistavaa sosiaalista liikkuvuutta. Sen seurauksena Suomi on YK:n kyselytutkimuksen mukaan maailman onnellisin maa.

Markkinoiden ja pääomien vapautuminen 1980-luvulta lähtien muuttivat maailmaa ja Suomea. Tuloerot alkoivat kasvaa  nopeasti 1990-luvulla. Maailman varallisuus alkoi keskittymään varsinkin Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Aasiassa, mutta myös Suomessa. Syntyi uudenlaisia rikkaita, joilla on omat identiteettinsä, toimintatapansa, kulttuurinsa - jopa moraalinsa.

Suomen huipputuloiset itse kertovat olevansa ihan tavallisia ihmisiä ja elävänsä hyvin tavallista elämää. He uskovat mahdollisuuksien tasa-arvoon eli siihen, että suomalainen yhteiskunta antaa kaikille suhteellisen hyvät edellytykset päästä eteenpäin. He pitävät tärkeänä sitä, että ihmiset eivät syrjäydy.

Suomen huipputuloisia huolettaa kuitenkin se, mihin yhteiskunta on matkalla. Heitä huolettavat nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnan jakautuminen. Tummia varjoja tuovat liian suureksi paisunut julkinen sektori ja liian anteliaat sosiaaliturvajärjestelmät. Heidän mielestään Suomen hyvinvointivaltio on mennyt liian pitkälle. Hyvinvointivaltio ja sosiaaliturva passivoivat ihmisiä. Koska puolet kansasta elää tukien varassa, niin yhteiskunta tuhoaa ihmisten oma-aloitteisuuden.

Huipputuloisten tutkimus keskittyy rahaan ja valtaan. Raha on myös valtaa ja valta tuo rahaa. Rahassa mitattava rikkaus ei kuitenkaan tuo onnellisuutta. Onnellisuuden tunteeseen ja hyvään elämään riittää, että elämän perusasiat ovat kunnossa. Sen lisäksi jokaisella on mahdollisuus nauttia kulttuurista ja sivistää itseään. On sanottu, että tiede ja sivistys ovat välttämättömiä demokratialle, maailmanrauhalle ja ihmiskunnan selviämiselle.

P. E. SVINHUFVUD OLI SUOMEN LAILLISUUSTAISTELUN SANKARI

Pehr Evind Svinhufvud (1861 - 1944) oli Suomen tasavallan kolmas presidentti 1931 - 1937. Koulutukseltaan Svinhufvud oli filosofian maisteri, molempien oikeuksien kandidaatti ja varatuomari. Svinhufvud oli oppinut, mutta kansanomainen käytännön lakimies, joka oli luonteeltaan rohkea, peräänantamaton ja valmis henkilökohtaisiin uhrauksiin.

P. E. Svinhufvudin patsas Eduskuntatalon edessä. Kuva: Markku Leino 12.8.2019.

Ennen presidentiksi tuloaan Svinhufvud oli toiminut muun muassa hovioikeuden virkamiehenä, asianajajana, kihlakunnantuomarina, oikeuskanslerina, kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä, pääministerinä ja Suomen valtionhoitajana.

Ensimmäinen sortokausi Suomessa alkoi Venäjän keisarin aloitettua 1899 Suomen venäläistämisen muun muassa lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla. Tällöin Svinhufvud joutui ottamaan kantaa siihen, tuliko tuomarien noudattaa mielestään laittomassa järjestyksessä syntyneitä lakeja. Turun hovioikeuden tuomarien kieltäydyttyä Svinhufvud ja 15 muuta hovioikeuden virkamiestä erotettiin 1903.

Tultuaan valituksi Lappeen tuomiokunnan tuomariksi Svinhufvud muutti perheineen 1908 Luumäelle Kotkaniemeen. Koska Svinhufvud niin sanotun toisen sortokauden aikana kieltäytyi tunnustamasta Venäjän kansalaista Suomen prokuraattoriksi, hänet maaliskuussa 1914 erotettiin tuomarinvirasta ja hänen kieltäydyttyä eroamasta, vangittiin ja karkotettiin Siperiaan.

Svinhufvudin paluu Suomeen tuli mahdolliseksi Venäjän helmikuun vallankumouksen seurauksena maaliskuussa 1917. Viipurin ja Helsingin asemilla maanpaosta palaavaa Svinhufvudia juhlittiin kansallissankarina. Tultuaan valituksi senaatin puheenjohtajaksi Svinhufvud antoi eduskunnalle Suomen itsenäisyysjulistuksen, minkä eduskunta hyväksyi 6.12.1917.

Tultuaan sisällissodan jälkeen 27.5.1918 Suomen valtionhoitajaksi Svinhufvud armahti kommunismin vastaisuudestaan huolimatta syksyllä 1918 yli 30.000 vankileirillä ollutta punavankia ja muidenkin tuomioita lievennettiin.

Oikeistoradikalismin voimistuessa Svinhufvud kutsuttiin 1930 pääministeriksi ja valittiin 1931 tasavallan presidentiksi. Toisen sisällissodan vaaran ollessa lähellä Svinhufvud määritteli linjakseen toisaalta toimimisen kommunismin muodostamaa uhkaa vastaan ja toisaalta oikeusjärjestyksen ja yhteiskuntarauhan säilyttämisen.

Presidenttinä Svinhufvud taltutti helmikuussa 1932 pitämällään radiopuheella oikeistoradikaalin Mäntsälän kapinan, minkä jälkeen hallitus lakkautti Lapuan liikkeen. Svinhufvud säilytti kansanvallan ja oikeusvaltion sekä vakiinnutti Suomen presidenttivaltaisen parlamentarismin aikana, jolloin suuri osa Euroopan valtioita vajosi diktatuureiksi.

K. J. STÅHLBERG VASTUSTI VÄKIVALTAA OIKEUDEN KEINOIN

Kaarlo Juho Ståhlberg (1865 - 1952) oli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti 1919 - 1925. Koulutukseltaan Ståhlberg oli filosofian kandidaatti ja lakimies, molempien oikeuksien tohtori. Ståhlberg oli aikansa huomattavin lainoppinut ja julkisen oikeuden tuntija Suomessa.

K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo Haapajärvellä. Kuva: Markku Leino 30.7.2019.

Ennen presidentiksi tuloaan Ståhlberg oli toiminut muun muassa senaatin virkamiehenä, valtiopäiväedustajana, senaattorina, hallinto-oikeuden professorina, kansanedustajana, eduskunnan puhemiehenä ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä. Tasavallan kannattajana ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Ståhlberg oli vaikuttanut ratkaisevasti 17.7.1919 vahvistetun itsenäisen Suomen perustuslain, hallitusmuodon sisältöön.

Vaikka Ståhlberg oli aluksi presidenttiehdokkuuttaan vastaan, niin kesäkuun 1919 lopulla hän ilmoitti, että ei suostunut varsinaisesti ehdokkaaksi, mutta ei myöskään katsonut olevansa oikeutettu kieltäytymään mahdollisesta valinnasta, varsinkin kun huhujen mukaan oikeistoaktivistien piirissä suunniteltiin sotaprovokaatiota tai kaappausta.

Ståhlberg valittiin 25.7.1919 toimitetussa vaalissa Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Seuraavana päivänä Ståhlberg antoi eduskunnassa juhlallisen vakuutuksensa, minkä aluksi hän totesi: "Suomen kansaneduskunnan perustuslain mukaan tekemää päätöstä on minun noudatettava. Minun on ryhdyttävä Suomen tasavallan presidentin vastuunalaiseen toimeen."

Presidenttinä Ståhlberg joutui toimimaan hyvin epävakaissa oloissa. Hän ei häikäillyt turvautua valtionpäämiehen itsenäiseen asemaan parlamentarismin ja vallanjakojärjestelmän häiriötilanteissa. Vielä presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg joutui henkilökohtaisesti vihan kohteeksi, kun lapuanliikkeen kannattajat yrittivät lokakuussa 1930 kuljettaa hänet vaimoineen vastoin tahtoaan Neuvostoliittoon.

K. J. Ståhlbergin presidenttikautta leimasivat vihapuhe ja väkivalta, mikä kärjistyi sisäministeri Heikki Ritavuoren poliittiseen murhaan 1922. Ståhlberg toimi presidentinvirassaan kaikin laillisin ja oikeudellisin keinoin maan valtiolliseksi ja yhteiskunnalliseksi eheyttämiseksi. Siitä huolimatta hän oli lähes koko elämänsä kiistelty ja ristiriitainen poliitikko. Kuollessaan 1952 Ståhlberg oli kuitenkin koko kansakunnan yksimielisesti kunnioittama valtiomies.

K. J. Ståhlbergin patsas Eduskuntatalon edessä. Kuva: Markku Leino 12.8.2019.