VELJEYS ON LIONSLIIKKEEN ELINEHTO

Luumäeltä olevan Anni Juutilaisen rauhanjuliste.

Veljeys on yksi Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen tunnus. Abbé Pierre on selvittänyt veljeyden merkitystä ja nostanut veljeyden ihmiskunnan elinehdoksi (Abbé Pierre, Veljeys ihmiskunnan elinehto, Helsinki 2004).

Veljeys, vapaus ja tasa-arvoisuus tuntuivat Ranskan vallankumouksen oloissa mahdollisilta. Tavoitteet eivät kuitenkaan toteutuneet. 1800-luvulla porvariston vapaus antoi vallan vahvoille, mutta tapahtui heikompien kustannuksella. Vapauden vaihtoehdoksi puhkesi Venäjällä 1917 sosialistinen vallankumous. Sosialismin perusteluna oli tasa-arvoisuus. 1900-luku oli tasa-arvon kulta-aikaa. Ruotsissa yhteiskuntaa kutsuttiin kansankodiksi ja Suomessa hyvinvointivaltioksi. Neuvostoliiton utopia päättyi 1990, kun Venäjä hylkäsi sosialismin.

2000-luvulla tiedon käsittelemisen ja työn tekemisen muodot ovat muuttuneet. Nopea teknologinen kehitys sekä länsimaissa syvenevä taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat muokanneet yhteiskuntia. Suomessakin köyhyys ja syrjäytyminen ovat vakava huoli. Samalla politiikan pelisäännöt ovat muuttuneet. Valta on siirtymässä yksilöille perinteisten yhteiskuntaluokkien ja ideologioiden ulkopuolelle.

Ranskan vallankumouksen aatteista veljeys on vielä kokematta. Suomen kielessä sana voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Veljeys ei tässä yhteydessä tarkoita mitään sukupuolittunutta, vaan koskee yhtä hyvin kaikkia ihmisiä. Veljeydellä ei myöskään viitata korruptoituneisiin hyvä-veli verkostoihin. Veljeys tarkoittaa tässä historiallisessa yhteydessä yhteiskuntia koossa pitäviä voimia. Sen juuret löytyvät kristinuskosta ja antiikin ajan Aristoteleen etiikasta. Veljeys tarkoittaa toisista ihmisistä välittämistä ja yhteistä sitoutumista paremman tulevaisuuden puolesta. Veljeydelle on ominaista luottamus, toisten arvostus ja heidän mielipiteidensä kunnioittaminen.

Veljeyteen ei kuulu vetoaminen lakeihin tai tuomioistuimiin. Silloin käsitettä ei ole ymmärretty oikein. Lion Toivo Lyy teki 1953 Suomen lionsliikkeelle tunnuslaulun "Soi laulu leijonain". Laulun mukaan veljesviesti vie taa merten ja mannerten. Onni on varma vain, kun miehet ja kansat veljen kättä lyö. Erityisesti tänä vuonna 2019 meidän kaikkien Suomen lionien kannattaisi erimielisyyksistämme huolimatta muistaa tämä veljesviesti ja pysähtyä ajattelemaan, mitä veljeys meiltä Suomen lioneilta tänä päivänä edellyttää. Veljeys on myös Suomen lionsliikkeen elinehto.

KOULUTUS LISÄÄ RAUHAA

13-vuotiaan sotkamolaisen Rita Sirviön rauhanjuliste.

Syntyneet ja myöhemmin syntyvät lapset muodostavat tulevaisuuden yhteiskunnan. Siksi on tärkeää, että tulevaisuuden lapset saavat parhaan mahdollisen koulutuksen, eivätkä syrjäydy. Julkisuudessa asiaan on herätty: Talouselämä 26.4.2019 analysoi nuorten syrjäytymistä ja Iltalehti 4.5.2019 kritisoi nykyistä peruskoulua.

Iltalehden mukaan päätös erityislasten tuomisesta tavallisiin luokkiin pitäisi perua. Päätöksen seurauksena oppimistulokset ovat huonontuneet. Pisa-tutkimuksen mukaan matematiikkaa ja lukemista heikosti osaavien suomalaisten lasten määrä on kaksinkertaistunut.

Talouselämän jutussa Me-säätiö ehdottaa, että perhe- ja nuorisotyö sekä mielenterveyspalvelut pitää viedä päiväkoteihin ja kouluihin. Jokaiselle nuorelle pitää taata toisen asteen koulutus tai työ oppivelvollisuuden jälkeen.

Oikean laatuinen koulutus sivistää. Se motivoi lukemaan ja ymmärtämään yhteiskuntaa. Ymmärrys aktivoi osallistumaan ja vaikuttamaan. Se parantaa äänestysaktiivisuutta ja demokratiaa.

Mitä demokraattisemmin hallittuja valtiot ovat, sitä vähemmän on sotia. Demokratiat eivät yleensä sodi, ainakaan keskenään. Kukapa sivistynyt ihminen äänestäisi sodan puolesta. Tämän vuoksi koulutus lisää mahdollisuuksia rauhaan.

RAUHANPUU

Ihmiset ovat aina haaveilleet rauhasta. Rauhanaatetta on yritetty tehdä näkyväksi erilaisilla symboleilla.

Kuvasin 24.3.2019 Naantalin rantapuistossa kylpylän pohjoispuolelta löytämäni rauhanpuun, missä on teksti "Rauhan vuosi joka vuosi" ja päiväys 26.10.1986.

Mahtaako kukaan enää tietää, mitä tapahtui Suomessa tai Naantalissa 26.10.1986?

TOIMINTATONNI VÄHENTÄÄ SYRJÄYTYMISTÄ

13-vuotiaan helsinkiläisen Saana Norran rauhanjuliste.

Syrjäytyneisyys ja syrjäytyminen on vahvasti ja vakuuttavasti perusteltu. Toki ongelma on muutenkin yleisesti tiedossa.

Ratkaisumallit ovat mielenkiintoisia, koska ne ovat paikallisesti toteuttamiskelpoisia. Lions Club Lempäälä voisi antaa toimintatonneja "ulospäin suuntautuneille lukiolaisille" tai muille 14 - 17 vuotiaille nuorempien vetäjille. Kunnan lisäksi tai sijasta työnantajina voisivat toimia paikalliset urheiluseurat kuten Lempäälän Kisa.

SYRJÄYTYNEISYYS

Suomen poikien ikäluokasta on vaarassa syrjäytyä 20 %, mikä tarkoittaa 5000 poikaa vuotta kohti. On arvioitu yhden syrjäytyneen maksavan yhteiskunnalle miljoona euroa. Tämä tarkoittaa yhtä ikäluokkaa kohti 5000 000 000 euroa. Jotain täytyy tehdä.

Näistä nuorista täytyy ottaa koppi ennen kuin sosiaaliviranomaiset sen tekee.

Lapsilla tulee olla Mahdollisuus löytää Toivo ja sitä myöten Motivaatio.

Jemeniläinen aliravittu lapsi ei edes tiedä mitä Toivo on, täytyy ensin olla Mahdollisuus. Kun on Mahdollisuus voi nähdä Toivon, mitä kohti ponnistella ja tavoitella. Tämän myötä tulee motivaatio.

Jos ei ole motii, mikään ei onnistu.

Motivaationa oli ennen Nälkä ja Vilu. Nyt hyvinvointiyhteiskunnassa tilanne on eri.

Etufemmat eli Veljeys eli kuuluminen johonkin ryhmään on olennaista mukana pysymisessä, jotta ei joutuisi syrjään.

Yhteiskunnasta on tullut nopeiden Tässä Heti ja Nyt nautintojen sulatusuuni. Mediasta on saatu vahvoja vaikutteita arvoihin, asenteisiin. Ponnisteluhalukkuus vaikeampiin ja haasteellisempiin päämääriin on vähentynyt. Vanhemmat voisivat näyttää mallia. Tämä se vasta onkin kova Tavoite.

Koulutustavoitteissa ei saa laskea Rimaa. Kaikkien on opittava lukemaan ja laskemaan jatko-opintokelpoisesti peruskoulussa. Siihen ei varmaankaan auta se, että kaikkien oppivelvollisuutta lisätään kahdella vuodella. Osahan nopeasti omaksuvista suorittaisi koulun paljon lyhyemmässä ajassa. Kertaus on opintojen äiti. Tulisiko palata takaisin ja vaatia luokalta siirtymiselle opetettujen asioiden omaksuminen eli asetettujen Tavoitteiden osaaminen/saavuttaminen.

Koulun voimavarat tulisi kohdentaa jokaisen opiskelijan edellytysten mukaisesti. Hitaammin oppiville annetaan enemmän resursseja ja nopeammin omaksuville nopeampi Tempo ja vähemmän resursseja (näillä motivaatio kohdallaan). Opetuksen taso ei saa olla heikompien mukaan ja fiksut toimii apuopettajina.

Koululaisten ja opiskelijoiden lahjakkuuspotentiaalia ei ole varaa hukata!

Suomella ei tällä Telluksen yhteisellä hiekkalaatikolla ole kuin Puu ja Pää. Molempia tulee kasvattaa, jotta kansainvälisessä kilpailussa pärjättäisiin ja Suomi pysyisi Hyvinvointivaltiona.

Apumiehen paikkoja on enää vähemmän. Asennoituminen työhön tulee muuttua. Palvelusektorilta löytyy tehtäviä. 

Koulutus olisi hyvä aloittaa jo vähintään vuotta aikaisemmin. Tällöin kotien eriarvoisuudet eivät vaikuttaisi niin paljoa lapsien kehitykseen.

Kolmannen sektorin mahdollisuus olisi esimerkiksi perustaa Harrastevälinepankki, mistä lapset ja nuoret voisivat lainaston tapaan käydä lainaamassa esim. luistimia, monoja, suksia etc. Kannustettaisiin yhdessäoloon, liikkumiseen, ryhmään kuulumiseen jne.

Malli ei liene vieroksuttava nykyisenä kirpputoriaikana.

Lapsissa on energiaa, hyvyyttä, halua oppia uutta, iloa etc. Koulu ei saa viedä lapsen iloa!

Seurakunnan kerhot ovat hyviä. Voisiko kylistä löytyä toimintaa.

LC varojen paikkakuntainen kohdistaminen. Se voisi tapahtua esimerkiksi yhdessä Kantritoimintaryhmän kanssa.

Järvenpään seurakuntaan palkattiin henkilö, joka etsii erityisnuoria. Lisäksi palkattiin kolme työajatonta ohjaajaa.

Järvenpään Sibeliusklubi tukee Järvenpään kaupungin kautta työpajatoimintaa, mikä pyörii autojen ympärillä pyörivää. 

Kunnan liikuntatilat ovat lomien aikana käyttämättä ja välineistöä on liian vähän. Klubit voisivat antaa toimintatonnit ulospäinsuuntautuneille lukiolaisille, jotka vetäisivät harrastuksia koulujen lomien aikana koulujen tiloissa. Näin syntyisi ensimmäisiä työpaikkoja. Kunta olisi työnantajana. Lapsilla ja nuorilla olisi mielekästä tekemistä.

Lahjakkuuspotentiaalia  ei ole varaa hukata!

KORPORAATEISTA KOULUTUKSEEN

13-vuotiaan helsinkiläisen Valeria Termosen rauhanjuliste.

Yhden sukupolven aikana on tapahtunut valtava muutos. Suomen koulutetuimmat ikäluokat ovat syntyneet 1970 - 1980 -luvuilla. Sen jälkeen oppimistulokset ovat laskeneet. Nuorten kyky lukea, laskea ja kirjoittaa on huonontunut.

Tämä on johtunut teknologian ja tiedon siirron valtavan nopeasta kehityksestä. Suurin yksittäinen tekijä on sosiaalinen media.

Koulujärjestelmää tulee kehittää niin, että jokainen nuori kokee olevansa tärkeä ja merkityksellinen ja löytää paikkansa yhteiskunnassa. Tämä edellyttää maamme parhaiden, ei poliittisten voimien rekrytoimista koulujärjestelmäämme kehittämään.

Suomen tulevaisuus perustuu toisten ihmisten arvostamiseen ja kunnioittamiseen, toisista välittämiseen ja yhteiseen sitoutumiseen paremman tulevaisuuden puolesta.

KORPORAATIT

Miten ennen pystyttiin tekemään suomalaiselle yhteiskunnalle ja palkannauttijoille edullisia yhteiskuntasopimuksia.

Etujärjestöt neuvottelivat sopimuksia. Mikäli ne olivat Suomi Oy:n kannalta kansainvälistä kilpailukykyä heikentäviä, tehtiin devalvaatio. Ja näitä tehtiin usein.

Tällä tavalla Suomen kilpailukyky pysyi hyvänä ja kohentui ja vuosikymmenten aikana tehtiin pohja Hyvinvointi valtiolle.

Mikäli joissain tuotantoaloilla kilpailukykymme ei riittänyt lakkasi prosessi tai se siirrettiin edullisemman kontekstin maahan. Näin kävi esimerkiksi tekstiiliteollisuudelle.

Kun teollisuus alkoi Suomessa, oli maamme täysin kehitysmaa. Palkkataso oli heikko ja palveluita, saatika eläkkeitä ei ollut. Elinkeinovapaus tuli Suomeen 1860. Pystyimme täältä viemään myös ulos.

Sodan jälkeinen sotakorvauksien maksaminen loi paljon teollisuutta. Bilateraalinen kauppa Neuvostoliiton kanssa hyvien poliittisten ja kaupallisten suhteiden myötä toi vaurautta. Varsinkin, kun naapuri oli kehitysmaa, joka vastavuoroisesti myi Suomeen pääasiassa raaka-aineita.

Työllisyystilanne oli hyvä. Mikäli se heikentyi, oli työttömien tehtävä yhteiskunnalle tärkeitä hätäaputöitä. Vastikkeetonta tuloa ei juuri ollut.

Motivaatio oli korkealla. Haluttiin eteenpäin. Opiskella, kun nyt oli mahdollisuus. Käytännön töitä oli runsaasti, mitkä ei välttämättä sen aikaisessa yhteiskunnassa vaatinut koulutusta, vaan leivän syrjään päästiin nuorena ja leipä oli usein leveämpi kuin pitkään opiskelleilla. Arvostettiin käden taitoja ja niitä myös tarvittiin.

Yhteiskunta ei ollut kahtia jakautunut, vaan nuoret suuntautuivat niille aloille mitkä heitä kiinnosti.

Kaikilla oli mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin päätä riitti ja halua oli. Korkeakoulutettuja valmistui koko lailla sopivassa suhteessa potentiaalisiin työtilaisuuksiin nähden. Pääsy opintoihin oli sillä tasolla kuin oli tarvetta. Kaikkia ei koulutettu vähintään ammattikorkeakoulutasolle ja heistä ei tehty niin sanottua herrakansaa, jolle ei kaikki työ kelpaa. Asenteissa on tapahtunut valtava muutos ja minun mielestäni ei ollenkaan oikeaan suuntaan. Esim. siivous-, bussinkuljettaja- ja karjanhoitajatyöt ovat siirtyneet muualta tulleiden työksi, vaikka omaa työvoimareserviä on yllinkyllin.

Tällä hetkellä tieto-osaajia on runsaasti, mutta heille ei ole löytynyt töitä. Tätä pääomaa tulisi suunnata innovaatioiden kehittämiseen.

Jokainen ihminen haluaa olla yhteiskunnalle tärkeä. Näin ainakin tulee olla. Jokaisen tulee antaa kortensa kekoon omien edellytysten mukaisesti. Kysymys kuuluu: Mitä minä voin antaa yhteiskunnalle.

Suomi on samalla hiekkalaatikolla kaikkien muiden maiden kanssa. Kauppa on toistaiseksi kansainvälistä. Kilpailemme joillakin aloilla euron tuntipalkkaa saavien kanssa. Jotta pärjäisimme, meidän tulee hyödyntää lahjakkuuspotentiaalimme.

Koulujärjestelmä tulee kehittää myös lahjakkaita opiskelijoita tukevaksi. Niin että ei mentäisi toiseksi hitaimman tahdissa. Lahjakkaillakin on oikeus opetukseen!

Suuremmissa kouluissa voitaisiin jo ala-asteella jakaa oppilaat(asiakkaat) oppimisedellytystensä mukaisiin ryhmiin. Niin, että ei tehtäisi etevyysrasismia, jossa nopeimmat jätetään oman onnensa varaan ja he eivät saa opetusta. Jokainen on hyvä monessa asiassa, kaikki eivät ole hyviä kaikessa. Tällaisillä oppitunneilla olo saattaa viedä itsetunnon, kun mitään ei opi ja voi mennä koulussa 9 vuotta näillä tunneilla hukkaan. Silloin nopeimmat ja hitaimmat saattavat keskittyä johonkin muuhun sosiaaliseen toimintaan kuten esimerkiksi oppituntien häiritsemiseen.

Ehdotukseni olisi, että tehtäisiin oppilaiden jako luokkayhteisöihin niin, että joissakin oppiaineissa nopeimmat olisivat yhdessä ryhmässä ja hitaimmat omassa ryhmässä ja ns. keskiverto-opiskelijat muodostaisivat keskiryhmän. Tällä tavalla voitaisiin hitaimmin omaksuville antaa enemmän opetusresursseja. Suurin osa opinnoista olisi vaikka aakkosjärjestyksessä.

Nopeimmat ja motivoituneimmat voisivat edetä pienemmillä resursseilla, mutta heille pitäisi antaa mahdollisuus edetä omaan tahtiin. He voisivat esimerkiksi suorittaa samanaikaisesti kursseja ammatti- tai korkeakoulusta. Kaikille koululaisille ja opiskelijoille tulisi antaa oivaltamisen ilo.

Kaikkien vähimmäisoppimistavoitteet olisivat samat. Rimaa ei saa laskea. Mikäli hyväksi katsottaisiin, voitaisiin  jotkut kokonaisuudet korvata käytännön läheisemmillä oppimäärillä.

Suomen Tulevaisuus on PÄÄ, PUU ja INNOVAATIOT.