SÄRJETTY SUKUPOLVI

Suomen TV1 esitti 28.9.2022 ranskalaisen Denis Sneguirevin dokumentin Neuvostoliiton romahdus (2021). Siinä tapahtumia tarkastellaan Neuvostoliitossa syntyneiden ja eläneiden ihmisten näkökulmasta. Kertomuksista paljastuu hämmennys ja pettymys.

Elokuussa 1991 entisessä Leningradissa syntynyt ja elänyt toimittaja Inna Rogatsi julkaisi aiheesta kirjan. Se ilmestyi nimellä Särjetty sukupolvi. Samoihin aikoihin Neuvostoliitossa tapahtui vanhoillisten kommunistien ja sotilaiden epäonnistunut vallankaappausyritys. Sen jälkeen neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi. Joulukuussa 1991 Neuvostoliitto julistettiin lakkautetuksi.

Rogatsin kirjassa ihmetellään käsitystä neuvostokansasta, koska Neuvostoliitossa oli 289 miljoonaa asukasta ja 175 kansallisuutta. Kansallisten erityispiirteiden pakottaminen yhteen neuvostomuottiin tuntui järjettömältä. Neuvostojärjestelmä oli 74 vuodessa onnistunut tappamaan neuvostoihmisestä ihmisyyden.

Jokainen neuvostoihminen oli epäinhimillisen kommunistisen järjestelmän invalidi. Myös Venäjän presidentti ja hänen lähipiirinsä kuuluvat tähän henkisesti särjettyyn sukupolveen. Myös he ovat kommunistisen järjestelmän invalideja. Vasta 1990-luvulla ja sen jälkeen koulua käynyt sukupolvi voi olla vapaa näistä rasitteista.

ENNEN OLI HYVIÄ DIKTAATTOREITA

Ennen ajanlaskumme alkua diktaattori oli Rooman tasavallassa poikkeuksellinen virkamies. Diktaattorin virka oli avoin kaikille, mutta tehtävän luonteen vuoksi siihen valittiin sotapäälliköitä tai poliitikkoja.

Diktaattorin virka täytettiin vain Roomaa koetelleen kriisin aikana tai sellaisen uhatessa. Diktaattorin valta rajoitettiin koskemaan vain määrättyä tehtävää eikä diktaattori saanut tehdä muutoksia lakeihin. Ennen ajanlaskumme alkua diktaattoriin turvauduttiin 84 kertaa.

Vuonna 458 eaa. kyntötöistä diktaattoriksi haettu Cincinnatus nousi epäitsekkyydellään hyvän johtajuuden esikuvaksi. Cincinnatus otti diktaattorin viran vastaan kahdesti, mutta ei takertunut saamaansa valtaan, vaan palasi tehtävänsä hoidettuaan viljelemään peltojaan.

Hannu Pesosen Tiede-lehdessä 4/2022 olevan artikkelin mukaan Cincinnatus kohotettiin tämän vuoksi roomalaisen yhteiskunnan kansalaishyveiden - pyyteettömyyden, rehellisyyden, urhoollisuuden ja vastuullisuuden - perikuvaksi.

Yli puolet maailman ihmisistä asuu valtioissa, joissa demokratiaa ei ole tai se toteutuu vain heikosti. Demokraattisesti hallituissa valtioissa valtaa ei uskota enää diktaattorin käsiin edes tilapäisesti.

OLLAAN POSITIIVISIA

Hesarin uutiset olivat kaikilla tavoilla hyvin masentavia. En halunnut lukea lehteä edes loppuun asti kerralla.

Miten tämä menee näin?

Maailmalla itsensä valtaan nostaneet ja vallan itsellensä loppuiäkseen anastaneet haaveilevat maailman vallasta. Vallasta hallita vuosisatoja sitten hallinnoituja alueita, mitkä tyrannien mukaan pitäisi kuulua heille, siis huomaa heille edelleen ei siis kansalle.

Suku, kylä, kunta tai kansakunta koostuu ihmisistä, joilla on samankaltainen, perimä, historia tai arvomaailma ja joissain tapauksissa jopa kieli. Aikaa myöden kansalle on muodostunut rajat. Kansakuntaa ei muodosteta väkivalloin yhdistelemällä palapelin osia sieltä ja täältä yhteen. Näin ei synny yhteishenkeä, mikä on se liima, mikä yhdistää eli Me Henki. Aivan kuin erilaisissa yhteisöissä on yhteishenki, koska ajatellaan sama henkisesti. Me Henki ei tarkoita sitä, että se olisi jotakin toista Me henkeä vastaan.

Nuorena, kun oli korkeat ihanteet, eivätkä elämän tosiasiat vielä rasittaneet tietoisuutta, ajattelin, että mikä hallitsemisessa on niin hankalaa? Tarvitsee vain tehdä hyvää kaikille.

Vastakkainasettelu on kuitenkin hyvin yleistä. Kuvitellaan hyvän loppuvan maailmasta, jos sitä kaikille jaetaan. Kaipaan tuota yhteisöllistä Me Henkeä. Unohdetaan vanhat historiat, ottamalla kuitenkin niistä oppi talteen. Jos maailmalla on paljon negaatiota, niin pyritään itse lähipiirissä vaalimaan positiivisuutta.

Ennen oli keltainen lehdistö. Nyt on media ja some ja ne yhdessä. Haluammeko oikeasti roskatunkiouutisia vai totuudellisia, värittämättömiä uutisia ympäröivästä viitekehyksestä. Mielestäni pienellä pensselillä tehdyt uutiset ovat positiivisia, vaikka ne olisivatkin negatiivisista asioista.

Pidetään sukulaiset ja ystävät ja toisinajattelevat lähellä ja ollaan avoimia. Pohditaan yhdessä miten ongelmat ratkaistaan ja hyväksytään näkemyserot.

Tervehditään toisiamme, eikä oteta tervehdystä takaisin, jos toinen ei tervehdi.

Luodaan yhdessä Mielen Rauhaa!

Tehdään itse positiivisia asioita eli tehdään jokaisesta päivästä positiivinen päivä!

SUOMEN SUURMIEHET

Tasan kaksisataa vuotta sitten syksyllä 1822 Turun yliopistossa aloitti opiskelunsa kolme tulevaa suurmiestä, Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Johan Vilhelm Snellman. Lönnrot oli syntyperältään suomenkielinen, muut olivat ruotsinkielisiä.

Elias Lönnrot (1802-84) oli kansanrunouden kerääjä ja julkaisija, kielentutkija ja lääkäri. Hän toimi myös Helsingin yliopiston suomen ja kirjallisuuden professorina. Lönnrot laati uraauurtavan teoksen Flora Fennica - Suomen kasvisto ja julkaisi suomalais-ruotsalaisen sanakirjan. Näissä teoksissa hän loi oppisanastoa ja uudissanoja kirjakieltä varten. Lönnrotin päätyönä pidetään kuitenkin Suomen kirjallista historiaa Kalevalaa.

Johan Ludvig Runeberg (1804-77) oli Suomen kansallisrunoilija. Hänen Vänrikki Stoolin tarinoilla (2 osaa) on ollut valtava yhteiskunnallinen merkitys. Teoksessa Runeberg kuvailee Suomen sodan 1808-09 vaiheita ja henkilöitä. Sen ensimmäisen osan johdannosta tuli Maamme-laulu.

Johan Vilhelm Snellman (1806-81) oli filosofi ja valtiomies. Hän toimi Helsingin yliopiston professorina ja senaatin jäsenenä. Snellman piti edistyksen ehtona kansallista sivistystä, joka saattoi pohjautua vain kansan omaan kieleen. Hänen ansiostaan suomi määrättiin 1863 viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle. Snellmanin ansiosta Suomi sai myös oman rahan 1865.

Lönnrot, Runeberg ja Snellman olivat 1800-luvun tähtiä. Omaan kansallistunteeseen heräävässä Suomessa tarvittiin kotimaisia sankareita kansallisen identiteetin luomiseksi ja yhtenäisyyden lujittamiseksi. Koululaitos ja sanomalehdistö huolehtivat siitä, että nämä suurmiehet tunnettiin kaikissa kansankerroksissa. Ilman heitä maastamme ei olisi tullut tällainen Suomi.   

PELOLLA HALLITSEMINEN JA PELOLLA JOHTAMINEN

Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Seppo Varjus kirjoitti (I-S 6.7.2022), että sota mahdollistaa sen, että Putin voi hallita Venäjää kasvavalla pelolla. Jokaisella venäläisellä on syytä pelätä henkensä, vapautensa tai omaisuutensa menettämistä.

Pelolla hallitseminen on diktaattoreiden yleisesti käyttämä tapa. Putinin aikana Venäjällä on kiristetty lakeja ja hallintoa. Kukaan tai mikään ei ole turvassa valtion poliittiselta terrorilta.

Pelolla hallitsemisen sukua on pelolla johtaminen. Sitä tapahtuu yleisesti alemmilla tasoilla, kuten Suomessa kunnissa ja yrityksissä. Tällöin ei onneksi ole kysymys kenenkään hengestä tai vapaudesta, vaan terveydestä tai omaisuudesta. 

Lapsi pelkää etenkin asioita, joita hän ei ymmärrä.

Pelolla johtaminen on pelisääntöjen muuttamista epäreilusti ja ennustamattomasti. Ihmiselle tulee tunne, että asiat vain tapahtuvat eikä itsellä ole mahdollisuutta vaikuttaa. Pelolla hallitseminen ja pelolla johtaminen tulevat taloudellisesti ja inhimillisesti hyvin kalliiksi.

TAISTELU TOTUUDESTA

Disinformaatio on vieraan valtion peiteltyä pyrkimystä vaikuttaa erehdyttävästi yleiseen mielipiteeseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Se heikentää toisen valtion hallinnon uskottavuutta ja kansalaisten luottamusta sekä haittaa julkista keskustelua ja demokraattista päätöksentekoa.

Julkinen keskustelu on tärkeä osa demokratiaa. Sen tehtävänä on tunnistaa yhteiskunnan ongelmia ja vaikuttaa päätöksentekoon. Siksi vihamielisen tahon yritykset sekaantua julkiseen keskusteluun ovat kohtalokkaita, niinkuin Brexit- ja Trump-tapaukset ovat todistaneet.

Digiaikana internetiä, somea, algoritmeja ja tekoälyä hyödyntävä propaganda on erilaista kuin ennen. Suomessa digitaalisen valetiedon vastustuskyky on herättänyt huomiota maailmalla. Onhan Suomella kokemusta Venäjän ja Neuvostoliiton propagandalla vaikuttamisesta yli sadan vuoden ajalta.

Psykologi ja tietokirjailija Taina Kuuskorpi neuvoo Tiede-lehdessä jokaista auttamaan vääristellyn tiedon torjumisessa (Tiede 7/2022). Pysy valppaana. Älä levitä lähteettömiä uutisia tai väitteitä. Muista tarkistaa kuulemasi tai näkemäsi myös päämedioista. Maltti ja järjen käyttö eivät kavenna mielipiteesi ilmaisua.

HISTORIAA EI OSATA EIKÄ YMMÄRRETÄ

Presidentti Vladimir Putinin ilmoittamat historialliset perusteet Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan ovat hölynpölyä. Kuitenkin niihin uskotaan yllättävän laajasti Venäjällä ja vähän muuallakin. Venäjällä uskotaan valtion johdon propagandaan, koska monilla ei ole muutakaan vaihtoehtoa. 

Herodotos, jota usein pidetään historian isänä.

Monia konflikteja tai sotia yhdistää se, että ne liittyvät tavalla tai toisella historian käyttöön - joko sen hyväksikäyttöön, vääristelyyn tai sivuuttamiseen. Valtaapitävät ovat aina muokanneet historiaa omiin tarpeisiinsa. Ihmisten ymmärrys siitä, mistä ja miten olemme tulleet siihen, missä tänään olemme, ei ole riittävää.

Maailman maiden liittolaissuhteet kylmän sodan aikana vuonna 1980. Tummansinisellä Nato-maat, keskisinisellä Yhdysvaltain liittolaiset, punaisella Varsovan liiton maat, vaaleamman punaisella kommunistiblokin muut jäsenet tai liittolaiset, vaaleansinisellä puolueettomat maat.

Englantilainen George Orwell julkaisi toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1949 kuvauksen synkästä tulevaisuuden yhteiskunnasta nimellä "Vuonna 1984", missä historiaa kirjoitetaan uusiksi. Totuutta vääristellään valtion johdolle suotuisaksi. Ennustus näyttää toteutuneen Venäjällä nyt vuonna 2022.

Vaikka historia auttaa hahmottamaan maailmaa, se ei näy historian arvostuksessa Suomessa. Historian opiskelu alkaa yleensä viidenneltä ja päättyy peruskoulun kahdeksannelle luokalle. Lukion uudistuksessa pakollisten historian kurssien määrä on vähentynyt. Kuitenkin se, joka ei osaa eikä ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen.