VASTAKKAINASETTELU

 

Vastakkainasettelu ihmetyttää nykyisissä sivistyneissä yhteiskunnissa. Onko tarpeellista asettaa eri tahot vastakkain, usein jopa keinotekoisesti? Vaatiiko äänten ja suosion kalastelu näin provokatiivista kielenkäyttöä ja argumentointia? Usein sekoittuu tahallisesti tai tahattomasti totuus ja valhe. Joskus tuntuu kuin olisimme sodassa.

Vastakkainasetteluissa on usein ollut: maalaiset ja kaupunkilaiset, korkeakoulutetut ja vähemmän koulutetut, vasemmisto ja oikeisto. Viimeaikana tehtaiden sulkemisten, yritysten lomautusten ja työpaikkojen vähentymisen myötä vastakkain on asetettu työntekijät ja yritykset eli työllistäjät.

Yritykset ovat sopeuttaneet toimijaan varmistaakseen olemassaolonsa tai kilpailukykynsä. Työttömäksi jäävien kapean sektorin osaajien tilanne ei hyvältä näytä. Yritysten, kuntien, valtion ja työmarkkinaosapuolien pitää pohtia kuinka tässä tilanteessa eteenpäin? Keskusteluissa on lähdetty syyttelylinjalle, joissa on moitittu yrityksiä toimintatavoistaan. Moitittu sellaisissakin tapauksissa, kun yritys on luonut vaurauden koko talousalueelle yli 60 vuodeksi. Jossakin vaiheessa vain tuotteen elinkaari ja/tai tuotantolaitos tulevat tiensä päähän. Näin kävi esimerkiksi kolmen piipun Viialassa, jossa lakkautusten jälkeen aloitettiin tyhjältä pöydältä. Pitää muistaa, että julkishallinto ei voi työllistää määräänsä enempää, sillä ainoat nettoveroeurot tulevat yritysten kautta.

Työmarkkinaneuvotteluissa on usein kärjistetty ulkopuolelta yritysten työilmapiriä. Yrityksissä itsessään puhutaan meidän firmasta ja on hyvä Me-henki. Joskus on tunne, että johtaako Suomi Oy:tä demokraattisesti valittu eduskunta ja hallitus vai jokin muu? Näkemyseroista pitää pystyä neuvottelemaan ja päästä lopputulokseen, mikä on kaikkia osapuolia tyydyttävä hyvin pitkällä aikajanalla.

Suomen tulisi olla maa, mihin yritykset eli työllistäjät haluavat investoida. Kalliissa maassamme valtion työllistäjäystävällisyys, työrauha ja ammattiosaajat luovat viitekehityksen mihin työllistäjät haluavat tulla.

 

 

LYHENNETTY TYÖAIKA

Ihminen kokee rauhan mielenrauhana. Mielenrauhaa voi häiritä nykyinen runsas markkinointi. Kaikkea mahdollista on saatavilla. Kysymys kuuluu: Tarvitsenko? Onko minulla jo nyt tarpeeksi? Voi palata ajatuksissa vaikkapa 50 vuotta taaksepäin ja miettiä mitä oli Heikillä ja Kaijalla. Heillä saattoi olla onnellisuus.

Nyt on esitetty työviikon lyhentämistä 30 tuntiin. On yksi asia lisää, minkä jopa pääministeri on tuonut ostoslistalle. Toive tai tavoite työajan lyhentämisestä 25 %:lla aiheuttaa monissa henkistä levottomuutta. Miksi tehdä 40 tuntia, kun pääministerikin eli Suomi Oy:n toimitusjohtaja sanoi, että lyhyempi riittää.

Työajan lyhentäminen on useimmilla aloilla mahdotonta. Ammattitaitoisista ja halukkaista tekijöistä on pula. Elämme avoimessa yhteiskunnassa ( ei suljetussa taloudessa ), missä tavaroita ja palveluita tuodaan ja viedään. Kuluttaja äänestää lompakollaan.

Nyt korona-aikana on hyvä laittaa tarpeet ja toiveet tärkeysjärjestykseen. Mikä on oikeasti välttämätöntä? Tehdään jokainen töitä ja opiskellaan edellytystemme mukaisesti. Noudatetaan koronan varotoimenpiteitä. Tehdään joka päivä ilmastoteko. Pidetään toisistamme huolta.

Soudetaan kaikki yhteistä kirkkovenettämme, missä yksi saa pitää perää yhteisesti sovittuun suuntaan!

 

 

LOTTA SVÄRD

Naisten vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestö Lotta Svärd perustettiin virallisesti vuonna 1921. Samana vuonna suunniteltiin lottamerkki, missä on neljä heraldista ruusua ja hakaristi, ikivanha auringon ja hyvän onnen symboli.

Nimensä järjestö sai kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, missä Lotta Svärd-niminen nainen seurasi miestään Suomen sotaan 1808 - 1809.

Seinäjoen lottamuseo Alvar Aallon suunnittelemassa talossa. Kuva: Markku Leino 31.7.2020.

Viime sotien aikana lotat hoitivat mm. lääkintä-, viestintä- ja toimistotehtäviä sekä vastasivat armeijan ruokahuollosta. Lotat leipoivat joka päivä 100.000 kiloa leipää rintamalle kuljetettavaksi. Lotat vapauttivat talvisodassa 1939 - 1940 yhden divisioonan ja jatkosodassa 1941 - 1944 kaksi divisioonaa miehiä taistelutehtäviin.

Vuonna 1944 Lotta Svärd-järjestössä oli yli 240.000 jäsentä. Noin 90.000 lottaa oli sotarintamalla. Tämän vuoksi monen äiti - kuten itselläni, isoäiti tai muu sukulainen on ollut lottana. Sodissa 1939 - 1944 menehtyi noin 300 lottaa.

Pikkulotilla oli oma järjestönsä, mihin saivat liittyä 7 - 17 vuotiaat tytöt vanhempien luvalla. Se oli isänmaallinen nuorisojärjestö, joka kasvatti jäseniään aikuislottien palvelutehtäviin. Vuonna 1944 Lotta-Svärd järjestö lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella.

RYHMÄ-ÄLY VOITTAA NERON

Viime aikoina on alettu puhua ryhmä-älystä, joukkoälystä ja parviälystä. Ne tarkoittavat suurin piirtein sitä, että ihminen yrittää oppia eläinten, kuten kala- ja lintuparvien käyttäytymisestä.

Vaikka ihmiset ovat älykkäämpiä kuin eläimet, niin yhä monimutkaisempi maailma vaatii yksilön kyvykkyyden sijasta kollektiivista älyä. Koska ihminen on "sosiaalinen eläin", on kuitenkin vaarana, että liian samankaltainen ryhmä ei näe ajattelunsa sokeita pisteitä. Siksi sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Tämän vuoksi ryhmä-äly on uudenlaista yhteistyötä, missä satunnainen joukko ihmisiä organisoituu jonkin yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä ilman, että toimintaa ohjataan tai kontrolloidaan ulkopuolelta minkään organisaation tai instituution toimesta.

Uudenlaisissa ryhmissä on kokemuksen ja koulutuksen puolesta erilaisia ihmisiä. Koska tällaiset ryhmät muodostuvat osaamisen ja kiinnostuksen mukaan eikä aseman, tittelin tai muun hierarkian mukaan, ne eivät kärsi perinteisen ryhmäajattelun sosiaalisesti yhdenmukaistavasta vaikutuksesta.

Koronaepidemia osoittaa, että autoritäärisellä päätöksenteolla voi olla synkkiä seeurauksia. Jos itsevaltainen hallitsija kiistää taudin tai vähättelee sitä, niin sairaiden ja kuolleiden määrä voi olla suuri. Jos demokratiassa luotetaan yhteen auktoriteettiin tai neroon, jonka strategia eroaa muista, lopputulos ei ole paljon parempi.

Tuore yhdysvaltalainen tutkimus on löytänyt ryhmälle optimaalisen koon. Osuvin päätös saadaan aikaan 5 - 20 hengen ryhmässä. Lukua voidaan verrata Suomen nykyiseen hallitukseen, missä on 19 ministeriä ja Lions Club Lempäälän hallitukseen, missä on 10 jäsentä. Lions Club Lempäälän uudenlaisessa ryhmässä Rauhalliset on 5 jäsentä.

SUOMEN KANSAINVÄLISESTI MERKITTÄVIN TAITEILIJA

Suomen kansainvälisesti merkittävin taiteilija Albert Edelfelt syntyi vuonna 1854 Porvoossa ja kuoli vuonna 1905 Porvoon Haikossa vain 51-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Vartuttuaan Albert Edelfelt lähti opiskelemaan maalaustaidetta ulkomaille Antwerpeniin ja Pariisiin, joka oli siihen aikaan taiteen uusien suuntausten keskus. Suomessa hänen toivottiin kuvittavan J. L. Runebergin runoillaan luomaa historian sankariaikaa.

Albert Edelfeltistä Haikossa 1904 ulkona maalaamassa

Porilaisten marssi

Albert Edelfelt asui vuoteen 1891 asti pääasiassa Pariisissa ja vähän aikaa Pietarissa. Suomessa hän maalasi kesäisin Porvoon Haikkoon vuonna 1883 rakennuttamassaan ateljeemökissä. Edelfelt aloitti historiamaalauksilla, kuvasi sitten Pariisin kaupunkielämää ja naisia sekä teki muotokuvia. Haikossa hän maalasi suomalaista luontoa ja tavallisen kansan elämää.

Edelfeltin elämäkerrassa on luetteloitu yli 1.100 maalausta ja luonnospiirustusta. Hän sai tilauksia niin Ranskan valtiolta kuin Pietarin keisarillisesta hovista. Hän oli ensimmäinen suomalainen taiteilija, josta tuli kansainvälisesti tunnettu ja jonka teoksia ostettiin museoihin ja merkittäviin taidekokoelmiin.

Kuningatar Blanka

Leikkiviä poikia rannalla

Hyvillä suhteillaan Venäjän hoviin Edelfelt onnistui vuonna 1900 saamaan autonomiselle Suomelle ja suomalaiselle taiteelle erillään Venäjän taiteesta oman paviljongin Pariisin maailmannäyttelyyn. Hän osoitti maailmalle, että Suomella on omaleimainen kansanperinne ja kulttuuri. Diplomatiallaan hän avasi aktiivisesti tietä muille suomalaistaiteilijoille ja nuoremmille sukupolville.

SUOMEN SUURIN LIPPU JA SUURIN RAKENNUSTYÖMAA

Suomen kaikkien aikojen suurin rakennustyömaa oli Salpalinja. Se on Suomen itärajan läheisyyteen Suomenlahdelta Lappiin vuosina 1940 - 1941 ja 1944 rakennettu 1.200 kilometriä pitkä puolustusasema, mitä oli tekemässä enimmillään 35.000 siviilityömiestä.

Kallioon louhittuja linnoitteita ja betonikorsuja oli 728. Panssariestettä oli yli 200 kilometriä, missä oli 350.000 kappaletta keskimäärin 3.000 kiloa painavia kiviä. Nämä ovat säilyneet hyvin toisin kuin maahan kaivetut puiset taisteluhaudat ja piikkilankaesteet.

Suomi onnistui kuitenkin pääsemään Neuvostoliiton kanssa rauhaan ilman, että sota olisi ulottunut Salpalinjalle saakka. Salpalinjalla oli kuitenkin välillinen merkitys rauhaan pääsemisessä, koska se vähensi Neuvostoliiton halua lähteä koko maan miehittämisyritykseen.

Panssariestettä Virolahdella. Kuva: Markku Leino 25.6.2020

Suomen suurlippu Haminassa. Kuva: Markku Leino 25.6.2020

Parikymmentä kilometriä Salpalinjan länsipuolella olevassa Haminassa pystytettiin lokakuussa 2018 Suomen suurin lipputanko. Se on 100 metriä korkea. Salossa liehuva lippu on koripallokentän kokoinen ja painaa 55 kiloa.

Suuri siniristilippu on nähtävyys, joka korostaa Suomen kansa erityisyyttä, mutta topeliaanisessa hengessä arvostaen erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Lipputangon juurella olevassa taulussa on lainaus Sakari Topeliuksen vuonna 1875 koululaisille julkaisemasta Maamme kirjasta:

"Tässä maassa asuu kansaa erilaisista sukuperinteistä ja eri kielistä ja he kantavat suonissaan erilaisten kansakuntien verta. Mutta se on sanottu, että he kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena - kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi - ovat yksi kansa."

LUKKARIN KOULUSTA KULTARANTAAN

Aleksis Kiven seitsemän orpoa 18 - 25 vuotiasta veljestä opetteli aakkosia 1860-luvulla lukkarin eli kirkon kanttorin koulussa. Siihen aikaan kirkon järjestämä koulutus oli tavallisten ihmisten ainoa mahdollisuus oppia lukemaan omalla äidinkielellään.

Vuonna 1866 annetun kansakouluasetuksen jälkeen alettiin perustamaan suomenkielisiä kansakouluja. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuslain mukaan kansakoulun oppimäärä tuli pakolliseksi kaikille lapsille. Tasa-arvoa tavoitteleva peruskoulu korvasi kansakoulut 1970-luvulla.

Siiri Soinisen 12v. Rauhanjuliste.

Vuodesta 2013 alkaen kaikilla suomalaisilla on ollut mahdollisuus käydä keväisin television välityksellä presidentti Sauli Niinistön isännöimää "Kultaranta-koulua". Tänä keväänä Kultaranta-keskustelut järjestettiin sunnuntaina 24.5.2020 kaksituntisena TV-ohjelmana, mihin kansalaiset voivat osallistua netin keskustelupalstalla tai lähettää kysymyksiä. Keskustelijoina oli naisia ja miehiä, monien alojen asiantuntijoita ja eri puolueita ikähaarukan ollessa lukiolaisesta 88-vuotiaaseen.

Yleinen kansalaisten sivistäminen lisää yhteistä ymmärrystämme vähentäen kahtiajakoja, rauhattomuutta ja vihaa. Sivistyneet ihmiset eivät usko sosiaalisen median valheisiin eivätkä propagandaan, niin kuin meitä epätasa-arvoisemman koulujärjestelmän maissa.